Persu edellä post-modernismiin?

Perussuomalaisten kulttuuripoliittinen ohjelma on ällistyttänyt ihmisiä yli puoluerajojen. Ohjelman mukaan postmodernin taiteen tukeminen pitäisi lopettaa ja siitä päättäminen pitäisi siirtää taiteen asiantuntijoilta puolueiden ja kansalaisten käsiin.

Postmodernin taiteen sijaan pitäisi tukea suomalaista identiteettiä edistävää taidetta ja tässä yhteydessä viitataan aikansa kultakauden maalareihin - Albert Edelfeltiin ja Akseli Gallen-Kallelaan.

Puolueen varapuheenjohtaja Vesa-Matti Saarakkalan mukaan kansalaisten olisi otettava kantaa siihen, millaisesta taiteesta se pitää ja ei pidä. Samaan hengenvetoon hän toteaa, että taiteilijoiden pitäisi tuoda enemmän esille omaa näkemystään. Kritisoimisesta pitäisi kuitenkin päästä jo eteenpäin.

Saarakkalan mukaan postmodernia taidetta on hyvin hankala määritellä, koska mikä tahansa "tekele" voidaan nykyään julistaa taiteeksi.

Hullunkurisinta tässä kulttuuripoliittisessa ohjelmassa on se, että osa ehdokkaista jopa myöntää suoraan, ettei ymmärrä, mitä postmodernilla taiteella tarkoitetaan. Tuntuu aika naurettavalta kritisoida asioita, joista ehdokkailla ei ole minkäänlaista asiantuntemusta tai tietoa.

Saarakkala ei oikein tunnu tietävän, mistä puhuu mikäli väittää, etteivät nykytaiteilijat toisi työssään esille omia näkemyksiään ja ihanteitaan.

Taiteen yksi perusoikeuksista on myös kritisoida vallalla olevaa yhteiskuntaa ja siinä esiintyviä ilmiöitä. Ilman kritiikkiä taiteilijat ovat valjastettuja maalaaman munattomia muotokuvia, maisemia ja asetelmia jonkun ulkopuolisen tilauksesta.

Taiteilijan nostaminen omaksi ammatikseen on nuori ilmiö ja taiteilijoista yksilöinä alettiin puhua oikeastaan vasta renessanssin aikakaudella.

1900-luvulla nousseet hyvin radikaalit ja kokeilevat taiteen avantgardesuuntaukset ravistelivat yhteiskuntaa, kun taiteilijat kieltäytyivät olemasta määritelmien ja aristokraattisten mesenaattien talutusnuorassa.

Nykytaiteella on se ominaisuus, että se kommentoi nimenomaan nykyaikaa ja sen ilmiöitä. Perussuomalaiset eivät tunnu ymmärtävän, että kukin taidesuuntaus on ollut oman aikakautensa uutta taidetta. Näin on myös kansallisromantiikan kanssa.

Jos taiteen tukeminen menisi niin kuin perussuomalaiset ohjelmassaan ehdottavat, tarkoittaisi se taantumista ja totalitarismia. Jos vain yhden tyylikauden teosten tekeminen sallittaisiin, taiteen kehittyminen loppuisi siihen.

Nykytaide on aina ollut aikaansa edellä, mutta jos sitä ei olisi, hakkaisimme yhä edelleen luolan seiniin tikku-ukkoja. Tosin tikku-ukkojen nakuttelu on hyvinkin voinut pitää sen ajan ihmiset pois hakkaamasta elämiä, naisia ja hankalia naapureita. Edistyksellistä toimintaa oli sekin.

Media on leiponut perussuomalaisista seuraavien vaalien voittajaa ja kansa on altista liikkumaan lammaslauman tavoin juuri sinne, minne heitä ohjaillaan. Kaiken kaikkiaan perussuomalaisten kulttuuripoliittinen vaaliohjelma kertoo siitä, että taidekasvatusta pitäisi lisätä runsaasti ihmisten yleissivistyksen tueksi. Sille on suorastaan huutava tarve.

Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Jouko Turkka pisti veljekset uusiksi

Annoin toisen mahdollisuuden Muuntohiilelle

Totista on moneen lähtöön

Mitä sinulle kuuluu?

Vähänkinoli riittävästi.

Yhdysvallat on pettänyt kurdit toistuvasti

Valtio ei sovi yrityksen omistajaksi

Vetäytyminen, jota ei ole edes tapahtunut

Kaikki peliin

Radio, olet muistoissani aina

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...