Peukalolla silmään

Toivotalkoot ovat ohi ja rukkasia on paukuteltu yhteen oikein kunnolla. Hanskoista pöllytetty unihiekka taisi toimia tälläkin kertaa. Kansa äänesti ja protestoi, ja hymyssä suin sahaa nyt itseltään jalkaa poikki.

Päätä ovat olleet hämmentämässä niin oikeistopopulismi kuin kommunistiset manifestit. On ollut toki ovelaa naamioida talouskriisin alla arvot manifestin muotoon. Kunhan näistä tälleistä selvitään, voidaan jännityksellä odottaa mitä tuleman pitää.

Ruvetaanhan siis hommiin ja lakaistaan yhteiskunnan pohjasakka pois jaloista pyörimästä. Ruikutus loppuu kyllä, kun kääritään hihat ja ryhdytään toimeen.

Olen aina hämmästellyt sitä, miten kansa äänestää. Moni ei viitsi seurata politiikkaa, koska kokee sen tylsäksi. Ei pitäisi olla ihme, jos äänestää pärstäkertoimen ja parhaan vaalisloganin perusteella, ja lopputuloksena ei olekaan se luvattu kahvipaketin hinnan puolittaminen tai naapurin Erkin parveketupakoinnin kieltäminen.

Seuraavissa vaaleissa uhataan äänestää vielä rajummin eli vain sitä ehdokasta, joka laittaa koirankakat kuriin. Ja yhä nämä pettymykset jaksavat yllättää.

Entä missä vaiheessa tulivat kuvaan nämä julkkispoliitikot, jotka ensin tekevät kansan edessä itsestään narrin, minkä jälkeen heitä juhlitaan kuninkaina? Milloin tälle vitsille lakattiin nauramasta ja päätettiin äänestää sitä ainutta tuttua ehdokasta, jonka on sattunut realitysarjasta näkemään? Kuinka hyvin tällaisen ehdokkaan voi kuvitella tuntevansa?

No tunteehan sen, kun sitä seurattiin 24 tuntia vuorokaudessa. Ainakin siinä ymmärsi mitä tapahtui, kapulakielestä ja jargonista kun ei aina ota selvää. Elämä ja mielenkiinnon kohteet voivat siis olla yllättävän suppeat.

Oikeistopopulismikin on rantautunut Suomeen. Edes Haiderin tapaturman jälkeiset kohupaljastukset eivät lyöneet kapuloita rattaisiin ja saaneet kansalaisten pöksyjä tutisemaan. Koko sanaa hämmästellään yhdessä ja tavataan sitä sivistyssanakirjan kanssa, eivätkä kannattajat vieläkään ymmärrä, mikä kansan kielestä tekee muka populistista. Eiväthän he ole oikealla, he ovat vain oikeassa. Juuri näin.

"Teot ovat kauneinta puhetta - mitäs jos ruvettaisin hommiin?" Tästä toverillisesta lausahduksesta en voi olla ajattelematta poliittista taiteilijaryhmää Rodtsenko-seuraa, jonka innoittajia olivat venäläiset avantgardetaiteen edustajat.

Kun toverilliselle linjalle kerran lähdettiin, miksi ehdokkaat eivät ottaneet käyttöönsä Rodtsenko-seuran osallistavaa installaatiota, jossa kansalaisia pyydettiin puhaltamaan "Tehdään näin. Paukku taantumusta päin!" -tekstillä varustettuun paperipussiin?

Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut jakaa torilla kansalaisille vaalilahjoina rodtsenkolaisten "Porvarit hus!" -tekstillä varustettuja rintamerkkejä, kahvimukeja, t-paitoja, Tulta toveri -tulitikkuja tai Yhteishyvää-karamellejä. Ehkä sitten ensi vaaleissa.

Minä ainakin odotan innolla terveyskioskia, homekoulujen korjaamista ja kouluterveydenhoitajia lapsille heti eikä viidestoista päivä. Pidetään pensselit kädessä, veljet - olen valmis!

Kirjoittaja on kuopiolainen performanssi- ja kuvataiteilija.

Uusimmat

Kolumnit

Ilmastoahdistus iskee varkain

Yksin oleva ei välttämättä ole yksinäinen.

Kotitalouksista yksilöiden kulutukseen

Kaikkien pyhien sunnuntaina

Myytit eivät ole tosiasioita

Oudot hyvät kemikaalit

Television tiiliskivet – hieno radio-ohjelma

Omaninlahti sopi Trumpin suunnitelmiin

Kielipolitiikkaa uudessa maailmassa

Historiallisen suuret panostukset

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...