Poistuuko naarashirvien vasasuoja?

Hirvi on arvokas riistaeläin niin metsästyselämyksien antajana kuin myös taloudellisena saaliina. Hirvi on puhuttanut eräväkeä ja myös muuta kansaa vuosikymmenten ajan. Milloin hirviä on ollut liikaa ja milloin kanta on metsästetty lähes tuhon partaalle?

Valtakunnallisesti ottaen hirvikannan tilan arviointi ja metsästyksen suunnittelu ovat aika ajoin ollut pahasti hakusalla.

Metsästys ja kalastus -lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli naarashirven vasasuojan poistamisesta. Naarashirvi, jota vasa seuraa, on aina rauhoitettu.

Kantaa otettiin puolesta ja vastaan. Monilta tahoilta haluttiin säännöksen muutettavan vain suositukseksi. Ministeriön virkamies vastusti muutosta asenteella: ”vain minun kuolleen ruumiini yli”.

Metsästyslakiin ollaan lähiaikoina tekemiä muutoksia ja toivottavasti vasallisen naaraan kohdalle tulee tarkennuksia. Tämän asian kohdalla metsästäjät ovat monta kertaa joutuneet suorastaan oikeusmurhan kohteeksi.

Vasaton naaras on kaadettu, mutta jälkeenpäin alueella on todettu olevan yksinäinen vasa. Eläin on tulkittu juuri kaadetun naaran jälkeläiseksi ja metsästäjä on saanut rapsut.

Asia ei ole aivan näin yksioikoinen. Vasat saattavat useinkin erota emostaan, näin on tapahtunut ihmisajoketjuilla hirviä ajettaessa kuin myös koirajahdeissa. Yksin kulkeva naaras saatetaan ampua kilometrien päässä paikasta, minne se jättänyt vasansa. Myöhemmin samalta alueelta ammutaan toinen naaras ja vasa tulkitaan sen omaksi, vaikkei se hirvilehmän mukana kulkisikaan.

Viranomaisten kyseenalaiset tulkinnat ovat johtaneet naarashirvien ampumispelkoon. Yksin ampumahollille tullutta naarasta ei ole uskallettu ampua siinä pelossa, että jospa siellä sittenkin kaukana jäljessä olisi vasa.

Kaikissa vasallisten naaraiden kaatotapauksissa metsästäjä ei ole saanut rangaistusta, mutta useimmassa tapauksessa kaadetun hirven lihat on myyty valtion lukuun. Jo tämä on hirviseurueelle kohtuuttoman suuri rangaistus teosta, jossa ei virhettä ole tapahtunut.

Naaraiden säästäminen on pudottanut riistantutkimuksen mukaan uroshirvien määrän liian pieneksi. Miten tämä on vaikuttanut vasatuottoon?

Ehkä juuri harvemman hirvikannan alueella sillä on merkitystä, mutta ei suinkaan kaikkialla. Jossakin vasatuotto on ollut paikallisesti huippulukemissa. Vanhat metsästykseltä säilyneet naarashirvet ovat tuottavia ja kotipaikalleen uskollisia yksilöitä.

Hirvikannan vasatuottoon on muitakin vaikuttavia tekijöitä. Parhailla tai hirvien suhteen pahimmilla petoalueilla merkittävä osa vasoista päätyy karhujen ja susien saaliiksi. Sudet on karhua pahempia verottaja, sillä laji elää liharavinnolla ympäri vuoden.

Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehet ovat saaneet viime vuoden lopulla pöydälleen asettamansa arvovaltaisen työryhmän laatiman luonnoksen hirvikannan hoitosuunnitelmasta. Seikkaperäisessä 200-sivuisessa hengentuotteessa tuodaan yksityiskohtaisesti perusteluineen esille toimenpide-esityksiä millä päästään tuloksiin.

Toivottavasti tämä tuo uutta näkemystä hirvikannan hoitoon. ja metsästykseen.

Kirjoittaja on aiempi riistanhoidonneuvoja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Monenlaista uutista ja uutislähetystä

Brexit-sopu saavutettu – ja lehmät lentää

MTV suunnittelee tähtiensä urat

EU-maa, joka marssii Attilan jalanjäljissä

Suomen kauden villit kuukaudet

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...