Rakkautta ei saa säästellä eikä annostella

Elämässä kannustetaan kohtuullisuuteen vähän kaikessa. Sitä noudattamalla ihminen välttää ylettömyyden ja ahneuden tuomat haitat. Kohtuullisuutta noudattamalla ihmisen elämä säilyy tasapainossa.

Siihen kohtuullisuuteen on meitä kasvatettu ja sitä me varmasti yritämme parhaamme mukaan opettaa omille lapsillemme.

Että säilyisi heillä jonkinlainen tolkku päässä.

Joskus muinoin viime vuosituhannella oli yleisesti vallalla sellainen typerä käsitys, että lasten kasvattamisessa on syytä säästää vanhempien syliä ja hellyyttä.

Silloisten kasvatusmetodien mukaan liika hellyys vain tärvelee ja pehmentää lasta, josta kehittyy aikaa myöten vain laiska ja heikko yksilö. Silloin haluttiin ajatella niin, että tolkun ihminen pystyy kehittymään vain kovan kurin ja tiukan ohjauksen ansiosta.

Onneksi enää ei ole niin. Onneksi ymmärrämme sisällyttää hellyyden ja rakkauden osaksi normaalia vanhemmuutta, päivittäistä isänä ja äitinä olemista.

Vanhemmuudessa rakkautta ei saa säästellä, eikä sitä tule annostella. Rakkautta annetaan roppakaupalla ja vähintään niin paljon kuin on tarpeeksi. Mielellään vielä enemmän.

Vanhempien osoittamassa rakkaudessa omaa lastaan kohtaan ei ole viimeistä myyntipäivää, eikä se koskaan mene vanhaksi. Eikä se koskaan pääse ehtymään, vaikka rakkaus välillä onkin vaikeaa ja kokee kovia.

Vanhemmuus muuttuu ihmisten ja aikojen myötä. Myös jokainen lapsi on erilainen, ja lisäksi eri ikäkaudet vaativat erilaista vanhemmuutta.

Sen vuoksi jokainen on vanhempana juuri sen ikäinen kuin on vanhin lapsikin. Omakohtaisesti olen nyt siis noin 2,5 -vuotias, naurava ja joka paikkaan ehtivä, välillä turhankin omapäinen mutta kaikesta uudesta herkästi innostuva.

Vanhemmuus ei ole mitään ydinfysiikkaa, vaan enemmän ihan tavallista elämää. Kasvattamiseen kuuluvat esimerkiksi aamuheräämiset, hampaanpesut, ruuanlaitot, ulkoilut, iltalukemiset ja nukkumaanmenot.

Lasten kasvatus on ennen kaikkea rakkautta ja huolenpitoa sekä välittämistä ja tukena olemista.

Lapselle täytyy asettaa elämisessä myös selvät rajat. Sehän ei tarkoita kurittamista, vaan kysymys on enemmän välittämisestä ja huolenpidosta. Sitä kautta opitaan myös arvoja ja elämäntapoja.

Vanhempien tärkein tehtävä lapsiaan kohtaan on muistaa rakastaa. Se ei saa unohtua edes silloin, kun elämä pahiten koettelee. Oman tyttäreni kanssa yritän muistaa sen päivittäin.

Terapeutti Tommy Hellsten oli joskus sanonut Jari Sarasvuolle, että isän tärkein tehtävä suhteessa tyttäreen on rakastaa häntä niin, ettei sille myöhemmin paska jätkä kelpaisi. Kaikessa raadollisuudessaan se on hyvin sanottu.

Vanhemmuuden parhaita hetkiä on juuri silloin, kun lapsi kietoo kädet kaulalle ja samalla kuiskaa korvaan ”rakas isä”. Silloin jokainen päivä on isänpäivä.

Kirjoittaja on Savon Sanomien taloustoimituksen esimies.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Monenlaista uutista ja uutislähetystä

Brexit-sopu saavutettu – ja lehmät lentää

MTV suunnittelee tähtiensä urat

EU-maa, joka marssii Attilan jalanjäljissä

Suomen kauden villit kuukaudet

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...