Ratkaisu kaikkeen (tai ainakin melkein)

Ei ole olemassa kovin montaa hyväksyttävää syytä jättää lukematta lapselle iltasatua. ”Minä en ehdi/osaa/viitsi/halua lukea lapselleni” on silkkaa laiskuutta ja ajattelemattomuutta, etten sanoisi typeryyttä.

Häpeä sinä, joka et lue lapsellesi ääneen! Tekemättä jättämisesi aiheuttaa paljon harmia ja vie lapseltasi mahdollisuuksia menestyä ikätovereidensa veroisesti koulussa ja myöhemmin elämässään.

Täytyy myöntää, että paljon miellyttävämpää kuin mollata lukemattomia vanhempia olisi kehua niitä, jotka lukevat lapsilleen, mutta ärsyttävyyden uhallakin nostan syyttävän sormeni. Se koira sitten älähtäköön, johon kalikka kalahtaa. Ja olkoot selitykset mitä hyvänsä, lapselle on luettava. Aina. Paljon.

Jos ei lukeminen onnistu illalla, niin sitten aamulla tai päivällä. Jos ei ole aikaa lukea lapselle, kannattaa hyvin tarkkaan miettiä ja harkita, onko ylipäänsä järkeä hankkia lapsia.

Jos lapselle ei lueta ääneen, hänen sanavarastonsa ei kehity niin laajaksi kuin niillä lapsilla, joille luetaan.

Köykäinen sanavarasto tuo haasteita itseilmaisuun, ja kun sanoja ei tahdo löytyä, turvautuu verbaalisesti heikompi ristiriitatilanteissa nyrkkeihinsä. Niin, ihan vain siksi, että hänen vanhempansa eivät lukeneet hänelle. Olisi kannattanut.

Saamatta jääneet lukuhetket lapsuudessa näkyvät koulussa. Satujen kuunteleminen kehittää empatiakykyä ja vuorovaikutustaitoja, opettaa paikallaan pysymistä, kuuntelemista ja keskittymistä.

Tarinat syventävät käsitystä oikeasta ja väärästä, kehittävät kielitajua ja valmistavat sujuvaan ja ilmeikkääseen luku- ja kirjoitustaitoon. Niin ja sitten on tosiaan niitä, joille ei ole luettu. Ne poloiset. Melkein voisi luulla, etteivät heidän vanhempansa halua lastensa menestyvän koulussa.

Yhteinen lukuhetki on luontevaa ja läheistä yhdessäoloa, parhaimmillaan rutiini, joka toistuu säännöllisesti ja lujittaa lapsen ja vanhemman suhdetta.

Äiti tai isä tai mummo tai ukki, joka lukee ääneen ja vie lapsen matkalle tarinoiden ihmeelliseen maailmaan, on lapsen silmissä ihmeellinen taikuri, jonka toivotaan lukevan vielä vähän lisää. Ja vielä vähän. Ja vähän vielä, joohan?

Sitten on niitä aikuisiksi itseään nimittäviä, joilla ei ole aikaa lukea, koska he haluavat hieman aikaa itselleen eli toisin sanoen kännykälleen, tietokoneelleen tai televisiolleen. Itsekkäät pirulaiset.

Kun lapsi oppii juuri ja juuri tavaamaan että ai ei ui, saattaa joku ymmärtämätön vanhempi lopettaa ääneen lukemisen siihen paikkaan, koska ajattelee, että nythän se osaa jo itse ja siinähän se oppii lukiessaan paremmaksi. Kyllä kyllä, mutta ei ääneen lukemista siihen saa lopettaa, ei missään nimessä. Ääneen lukemisen saa lopettaa vasta sitten, kun lapsi ei enää halua kuulla kirjoja luettavan ääneen. Siihen voi mennä parikymmentä vuotta tai enemmän, mutta se on ehdoton sääntö.

Yritän vielä vääntää rautalangasta: Lue lapsellesi. Siitä on enemmän hyötyä kuin osaat aavistaakaan.

Kirjoittaja on iisalmelainen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kadonnutta ammattikuntaa ”kaivaten”

Autoileva lähimmäinen, aikamme mysteeri

Mitä tapahtuu,kun jättiläisetovat kuolleet?

Matalat korot lisäävät eriarvoisuutta

Raakel, myönnä että rakastat

Kumma asuu pikkukaupungissa

Kansainvälisen koulutuksen ihannointi tekee puolikieliseksi

Bostonissa eivät mammanpojat pärjää

Republikaanien haastaja presidentti Trumpille

Haastattelija haastattelee haastattelijoita

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...