Saadaan vihdoinkin uusi kalastuslaki

Seitsemisen vuotta kestäneen tuskallisen valmistelun jälkeen esitys uudeksi kalastuslaiksi oli viime viikolla eduskunnan toisessa käsittelyssä. Se on odotetusti monelta osin kompromissi, jollaisena erimielinen maa- ja metsätalousvaliokunta palautti sen saliin.

Tässä muutama esimerkki. Ely-keskuksille tiukoin ehdoin esitetty mahdollisuus myöntää lupa kaupalliselle kalastajalle nähtiin keskusteluissa pahimmillaan kalavesien kaappauksena ja sosialisointina. Tällä haluttiin kuitenkin vain varmistaa kaupallisen kalastuksen sujuvuus, jos paikallisella tasolla ei luvasta päästä sopimukseen.

Yksi kipukohta oli myös vapaa-ajan kalastajien mahdollisuus myydä saalistaan sisävesillä. Vaikka myynnillä oli laajaa vastustusta niin ammatti- kuin vapaa-ajankalastajien keskuudessa se sallitaan vähäisessä määrin. Siitäkin pelätään kuitenkin koituvan häiriöitä kalamarkkinoille.

Kolmas hiertymiä aiheuttanut asia oli vapaa-ajan kalastajien suurin sallittu verkkomäärä. Se onkin ongelmallinen säätelykeino ainakin sulan veden aikaan. Kalakantojen kokonaisverotukseen pelkällä lukumäärällä ei paljon voi vaikuttaa. Joku venekunta voi kalastaa maksimimäärällä vain lyhyen kesäloman ajan, mutta toinen samalla määrällä jäiden lähdöstä niiden tuloon. Ero näissä ääritapauksissa on valtava.

Verkkokalastuksen mahdollisia ongelmia ylipäätänsä tulee hoitamaan aika. Verkolla kalastavien määrä nimittäin on vähentynyt ja vähenee koko ajan.

Kiivasta keskustelua aiheuttivat myös maa- ja metsätalousministeriön lakiin liittyvässä asetusluonnoksessa esitetyt ala- ja ylämitat.

Vaikka niitä on kohun jälkeen uudesta esityksestä karsittu, tekee mieleni palata muutamalla sanalla aiheeseen hauen osalta, jolle kaavailtiin molempia mittarajoituksia. On totta, että voimakas isokokoisiin yksilöihin kohdistuva kalastus voi heikentää lajin kannan perimää. Tästä syystä ylämittasäädökset voivat olla tarpeen pitkäikäisten ja suurikokoisiksi kasvavien kalalajien kalastuksessa. Mutta yleensä vain silloin kun kalastetaan uhanalaisia tai ns. silmälläpidettäviä lajeja.

Haukikantojen vahvuus luonnollisesti vaihtelee, mutta keskimääräisesti niiden voi sanoa olevan hyvä, paikoin jopa erittäin vahva. Senhän osoittavat jo saalistilastotkin. Kun kanta on vahva, jää ylämitan perimää suojeleva vaikutus silloin vähäiseksi. Ei hauki kaipaa alamittaakaan, ainakaan asetustasolla. Muistamme vielä hyvin kun se aikoinaan poistettiin.

Hauen ylämitan puolestapuhujia löytyy silti paljon. Mielenkiintoista asiassa on se, että sen takana ei näytäkään olevan huoli haukikantojen tilasta, vaan kalastajien itsekäs halu saada jättihaukia. Ylämitta tietäisi kalaa vaurioittavan ja stressaavan pyydystä ja päästä -kalastuksen lisääntymistä, mikä ei ole ollenkaan tarpeen hauen kalastuksessa.

Kalastusta ei pidä hankaloittaa kohtuuttomasti suurella määrällä erilaisia asetuspykäliä. Niitä kaikkia ei yksinkertaisesti pystytä edes valvomaan. Ohjattakoon kalastusta tarvittaessa paikallisesti kalatalousalueitten päätöksillä. Sitä vaatii jo yksin olosuhteitten suuri vaihtelu vesillämme.

Asetusluonnos lähtee lausuntokierroksella ministeriön mukaan vasta kesällä.

Kirjoittaja on kuopiolainen filosofian tohtori ja eräkirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Amerikkalaiset yhä riippuvaisempia ilmastoinnista

Kun koolla on väliä

Ei yhtään ylimääräistä

Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Opi suojelemaan omaa energiaasi

Korkean korvamatoisuuden kappale

Miksi katsotte vääränlaisia ohjelmia?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...