Seuraako Britannian EU-erosta yhteinen armeija?

Euroopan unionissa on puhuttu jo vuosia siitä, miten unionin turvallisuuspoliittista ulottuvuutta tulisi kehittää.

Yhtenä keskeisenä teemana on kysymys yhteisen sotilaallisen puolustuksen ja sitä myötä oman eurooppalaisen armeijan perustamisesta. Taustalla on ennen kaikkea vuonna 2009 voimaan astunut Lissabonin sopimus ja siihen liittynyt halu kehittää myös puolustuspolitiikkaa osana yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Sopimukseen sisältyi niin sanottu solidaarisuuslauseke, johon myös Ranska vetosi Pariisin terrori-iskujen jälkeen, ja johon myös Suomessa on viime aikoina vedottu puolustusvoimien laajemman kansainvälisen toiminnan mahdollistamiseksi.

Ukrainan kriisi on omalta osaltaan patistanut keskustelua eurooppalaisesta armeijasta.

EU:ssa on nykyisin rajallisia sotilaallisia rakenteita, joihin Suomikin osallistuu. EU:ssa valmisteltiin keväällä suunnitelma, jossa diplomaattilähteiden mukaan kaavailtiin muun muassa yhteisen sotilaallisen päämajan perustamista, mutta suunnitelmaa ei ehditty päästää julkiseen levitykseen Britannian tulevan EU-jäsenäänestyksen vuoksi.

Nyt Brexit on takana, ja äänestystuloksella on kaikki edellytykset vaikuttaa myös EU:n yhteiseen puolustukseen.

Britanniaa on pidetty keskeisimpänä esteenä EU-armeijalle.

Brexitin myötä EU joutuu miettimään omaa poliittista tulevaisuuttaan, kuten sitä, pitäisikö unionia vahvistaa entisestään liittovaltion suuntaan. Britannian poistuminen takanäyttämölle saattaa mahdollistaa vahvemman liittovaltiokehityksen, mihin myös yhteinen sotilaallinen puolustus liittyy.

Nykyään 22 EU:n jäsenmaata ovat myös Naton jäseniä, joten huomattava enemmistö EU:n kansalaisia kuuluu siten Natoon turvallisuustakuiden piiriin. EU:n puolustusulottuvuuden kehittäminen onkin ennen kaikkea eurooppalaisten omaa dialogia unioninsa tulevaisuudesta.

Ilman Britannian osallistumista EU:n sotilaallinen puolustus kärsisi, sillä Britannia on yksi keskeisimpiä sotilaallisia toimijoita Euroopassa.

Toisaalta britit ovat olleet viime aikoina haluttomia osallistumaan ennen kaikkea Lähi-idän sotilaallisiin kriiseihin. Britannia on silti edelleen aktiivinen turvallisuuspolitiikassa, ja esimerkiksi Ranska ja Britannia ovat viime vuosina vahvistaneet keskinäistä sotilaallista yhteistyötään.

Britannia ero EU:sta tuskin estää kahdenvälistä puolustusyhteistyötä jatkossakaan. EU:n jäsenmaista Ranska olisi edelleen YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen.

EU:n ulkopuolella Britannialla tuskin olisi enää mahdollisuutta tai suuremmin kiinnostustakaan torjua EU-armeijan luomista. Toisaalta sitten EU:ssa päästäisiin myös toden teolla miettimään, olisiko yhteisellä armeijalla todellisia resursseja toimia, ja miten käyttömekanismi ja poliittinen kontrolli toteutettaisiin. Mahdollisella EU-armeijalla on edellytykset jäädä symbolin tasalle.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen tutkijatohtori, joka tutkii Britannian roolia Euroopan integraation varhaisina vuosina.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kiinassa kansa tykkää kiinalaisesta

Lapsi ei ole omaishoitaja

Uusi tv-kanava jäi monilta huomaamatta

Susien suojelu jakaa mielipiteitä voimakkaasti

Joskus rooli tarttuu tiukasti näyttelijään

Voiko ihmisiä ja ihmissuhteita hinnoitella?

Henkinen minäni kaipaa Suomi-draamaa

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...