Sisälläni asui laulumöykky.

Pääsin tänä syksynä paikallisen musiikkiopiston laululuokalle. Olen hypeissäni ja loputtoman onnellinen.

Olen aina ollut kova laulamaan. Piinaan perhettäni jukeboksi-päivillä, jolloin jokainen sanottu asia muistuttaa jostain laulusta, jonka päätän tulkita.

Kun poikani kertoo lähtevänsä kuntosalille, jukeboksistani irtoaa Eppu Normaalia: Punttisalin hämärään toisten lähdettyä jään ja huokaan. Kun tytär puolestaan ilmoittaa pyöräilevänsä ystävän luo, luikautan: Valppain mielin muista sä aina vaaroja liikenteen. Ja heti perään perheen alkaessa tympääntyä päästän heidät pahasta J. Karjalaisen sanoin: Tää on viimeinen laulu, jonka esitän.

Rakastan jokasyksyisiä juhliamme, jonne ystävät ottavat mukaan kitaran ja haitarin, ja ilta täyttyy hyvästä ruoasta, ystävyydestä ja laulusta. Ensimmäinen laulu on muuten aina Keski-Suomen kotiseutulaulu.

Olen sitä tyyppiä, joka osallistuu yhteislauluihin koulun juhlissa, eikä sylje karaokemikkiinkään. Silti en voi sanoa olevani suvereenin itsevarma loilottelija.

En tajunnut, kuinka tavattoman intiimiä laulaminen on, ennen kuin kävin ensimmäisellä laulutunnilla. Sopertelin opettajalle, että haluaisin liittyä työpaikan kuoroon mutta en oikein kehtaa.

Jos en osaakaan. En kuvittele olevani mikään solisti, en suunnittele laulajan uraa. Mutta jos voisin luottaa edes siihen, että en riko kenenkään tärykalvoja.

Kun opettaja alkulämmittelyn jälkeen sanoi, että mene hyvä ihminen surutta sinne kuoroon, aloin itkeä. En ollut tajunnut, että sisälleni oli muodostunut suoranainen laulumöykky, jonka opettajan kannustus poksautti puhki.

Olen siirtynyt musiikkia harrastavien lapsieni kadehtijasta aktiiviseksi toimijaksi ja todistanut taas, että koskaan ei ole liian myöhäistä.

Suunnittelen jo, että jonain päivinä esitän ainakin yhden kappaleen bändin solistina. Bändissä rumpuja soittaisi poikani ja koskettimia tyttäreni.

”Et sitten vedä mitään iskelmää”, poikani ehti jo ohjeistaa. Lepää rauhassa, Vera Telenius. Miljoonaa ruusua on turvassa.

Ira Blomberg-
Kantsila on
Sunnuntaisuomalaisen
toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Mielipiteet ovat yliarvostettuja

Suomalaiset kansanosakkeet saavat uudet varainhoitajat

Rinta ei ole mikään mitta.

Egypti avaa turismia – huolena korona ja turvallisuus

Tässä kolumnissa ei olla mitään mieltä

"Heti kun lukujärjestys ja rutiinit katoavat, iskee järkyttävä kontrollin tarve"

Kuntia tuetaan kriisin jälkihoidossa

Uudet vääryydet eivät poista vanhoja

Valtio ei voi velkaantua holtittomasti

Suomi(mista) sulku- linjalla.

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...