Sodan varjossa kasvaa kostajien sukupolvi

Kansainvälinen Punainen Risti on todennut, että modernin sodankäynnin taakka on siirtynyt yhä lisääntyvässä määrin sotilailta siviileille.

Punainen Risti julkaisi laajan haastattelututkimuksensa Solferinon taistelun 150-vuotispäivänä 24.6.2009. Taistelun jälkiseurauksia hoitamaan syntyi Punainen Risti. Solferinossa menehtyi yli 30 000 sotilasta, kun taas siviilejä raportoidaan kuolleen vain yksi. Tutkimuksessa haastateltiin 4 000 ihmistä kahdeksassa maassa: Afganistanissa, Georgiassa, Haitissa, Liberiassa, Kongossa, Kolumbiassa, Libanonissa ja Filippiineillä.

Näissä maissa haastatelluista siviileistä lähes puolet oli joutunut todistamaan aseellista yhteenottoa. Yli puolet oli menettänyt kotinsa ja lähes puolet läheisensä. Lisäksi sodan raaimpiin puoliin oli tutustunut järkyttävän moni. Tutkimuksen mukaan seksuaalisesta väkivallasta on tullut sodankäynnin ase lähes kaikilla konfliktialueilla.

Miesasiamies Henry Laasanen älähti Helsingin Sanomissa 29.3.2010 samasta aiheesta. Tasavallan presidentti Tarja Halonen oli Ylen mukaan Espanjassa puhuessaan todennut, että sotilaallisista konflikteista kärsivät usein eniten naiset ja tytöt. Laasasen mukaan tämä oli kaukaa haettu feministinen naisuhriväittämä, koska sodissa kuolee miessotilaita.

Uskaltaisin arvioida, että miesasialiikkeen miesuhriväittämä lipsahti tässä kohtaa hiukan syrjään. On tärkeää nostaa esiin miesten kokemus sodasta; on myös tärkeää kysyä, miksi miesten on mentävä sotaan. Vastaus ei kuitenkaan ole se, että pakotetaan jonkin aritmeettisen tasajakokaavan mukaan kaikki menemään sotaan.

Matemaattisten kaavojen pohjalta ei myöskään voi ratkaista kysymystä kärsimyksen jakautumisesta.

On ehdottoman tärkeää nostaa esiin siviilien kokemus sodasta. Ensinnäkin sen vuoksi, että ihmisen ainutkertainen elämä vaurioituu aina pahoin sodassa.

Joko hän menettää taisteluissa henkensä tai terveytensä. Tai hän siviilin asemassa menettää kotinsa, terveytensä, läheisensä, elinkeinonsa. Hän voi joutua lapsena kokemaan niin traumatisoivia asioita, ettei hän niiden jälkeen koskaan selviä normaaliin elämään.

Tärkein syy siviilien kohtalon tutkimiseen ja sodan vaikutusten lieventämiseen, jopa pasifismiin on kuitenkin se, että sodan autioittavan kokemuksen jälkeen juuri siviilit ovat avainasemassa.

Millaista kieltä oppivat puhumaan ne, jotka ovat nähneet taisteluja tai jopa itse kokeneet kidutusta ja väkivaltaa, menettäneet kotinsa tai omaisensa?

Usein sodan jälkivarjo on hyvin tumma: miehiä on kaatunut ja vammautunut taisteluissa ja yhteisöä koettavat vetää eteenpäin traumatisoituneet naiset, lapset ja vanhukset. Vihollisasetelma jää elämään näiden hengissä säilyneiden mieleen. Tästä meillä on omassa maassammekin sisällissodan varoittava esimerkki.

On tarpeetonta punnita, kuka kärsii sodassa eniten. Kaikki kärsivät - ja viattomien kärsimyksen rengas vain laajenee, kun tuhottujen alueiden siviilit jäävät hautomaan kostoa. Sillä tavoin kasvatetaan ihmisiä, jotka osaavat puhua vain sodan kieltä; koston ja tuhon kieltä. Sillä tavoin syntyy terrorismi.

Kirjoittaja on kuopiolaissyntyinen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Puolueiden ei pidä luvata liikoja

Johto reikään, kuinka vaikeaa se voi olla?

Kuurankukkia Ruotsin maalta

Big Brother lopettaisi suhteen heti

Synnyttikö visailu presidentinkin?

Pörssin sote-ratkaisut

Kahden legendan kohtaaminen vuodelta 1997

Saatanan tunarit!

Olen nähnyt tämän joskus aiemminkin

Vaihtoehto Puhlareille

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...