Tähdenloistoa Suuren Tallikadun yläpuolella

Olen saanut kolme kertaa elämässäni asua Pietarin Kultaisessa kolmiossa, Bolshaja Konjushennajalla, Suurella Tallikadulla, jolla aikoinaan asustivat säveltäjä Rimski-Korsakov ja kirjailija Turgenjev.

Ja nimenomaan asua, ei vain olla käväisemässä. Siltä minusta on tuntunut, vaikka pisin oleskelujakso on ollut vain viikon mittainen. Asumuksenani on ollut Pietarin Suomi-talon kirjailijayksiö, mansardi, niin kuin venäläiset ullakkoasuntoja kutsuvat.

Työlleni nuo päivät ja viikot instituutin yksinkertaisessa huoneessa ovat olleet ratkaisevan tärkeitä. Kun ei ole hotellissa vaan asunnossa, jossa keittää itse aamukahvinsa ja johon palaa pitkän tutkimuspäivän jälkeen uupuneena, ruokakassia kantaen, käsittää äkkiä kuuluvansa kaupunkiin, olevansa osa sitä eikä sivustakatsoja.

Juuri tuo kuulumisen tunne oli tärkeää vuosina 2013–2014 tekeillä olleen työni kannalta. Tahdoin kuvata kaupunkia elävänä organismina, oppia tuntemaan Pietarin sellaisena kuin se avautuu kadun kulkijalle. Instituutin tarjoama tukikohta kaupungin sydämessä mahdollisti sen, että saatoin kuvitella Graniittimies-romaanini ihmisten elämän muukalaisina Pietarissa, jossa heillä oli hetkellinen tukipiste mutta ei pysyvää jalansijaa.

Olin tutkinut arkistoissa tarkoin osoitteita, kadunnimiä, paikkoja ja kerännyt muistitietoa suomalaisten paikoista 1920–1930-lukujen Pietarissa. Mutta kaikki tuo kartoille piirtämäni ja sielun topografiaan sijoittamani tieto konkretisoitui vasta, kun pääsin kulkemaan oikeita katuja ja katselemaan taloja, kortteleita, puistoja ja kanavien peilejä.

Nuorena köyhänä reppumatkailijana Euroopassa koin sen, miten teoreettinen tieto konkretisoituu hetkessä, kun näin goottilaisen katedraalin omin silmin.

Samoin Pietarissa kulkiessani arkistoista kerätty tieto muuttui konkreettisiksi aistimuksiksi, tiedoksi siitä, miltä jokin talo tai katu näyttää.

Talousvaikeuksissa kamppaileva Pietarin Suomi-talo on tarjonnut kohtuullista vuokraa vastaan lukemattomille tutkijoille ja taiteilijoille tilaisuuden syventää venäläisen kulttuurin tuntemustaan. Sen yhteistyökumppaneina ovat toimineet yliopistot ja eri tutkija- ja taiteilijayhteisöt.

Instituutti antaa myös pietarilaisille Suomen-ystäville mahdollisuuden tutustua kieleemme ja kulttuuriimme.

Parasta mansardielämässäni on ollut paitsi kontakti venäläiseen arkeen myös avain suurien säveltäjien ja kirjailijoiden naapurustoon. Kun olen iltaisin istahtanut ikkunan alle yksinkertaisen päivälliseni ääreen, pöydälleni on kenties langennut hitunen sammumattomien tähtien valoa.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen kirjailija.

Uusimmat

Kolumnit

Mitäpä jos jätettäisiin kylähullut rauhaan

Arvio: Netflixin uutuussarjassa Nadian synttärit jatkuu ja jatkuu ja jatkuu

Millaisia valmissalaatit ovat ravintoarvoiltaan?

Hyväksyn sinut, Marie Kondo

Ruotsin lehdet nielaistiin – silti toivoa ilmassa

Onpa yksi paikka, jossa on naisvalta

Astetta kiinnostavampi Selviytyjä-kaarti

Muuttuvan maailmanjärjestyksen risteyksessä

Taidemuodot eivät ole vertailukelpoisia

Asetusmuutos tuo ajohaukkua hirvijahtiin!

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.