Terveisiä täältä Sutikukkulalta

Ennen oli tapana siirtää keuhkotautiset ja mielisairaat eli" hullut" syrjemmälle ihmisten ilmoilta.

Minun tieni on kulkenut Julkulasta Niuvanniemen kautta Helsinkiin ja sieltä Harjamäkeen. Olen kiertänyt maapallon muutaman kerran. Se on vasta ollutkin varsinaista hullunmyllyä. Välillä tuntuu, että koko maapallo pitäisi aidata. Niin rajua leikkiä ihminen leikkii ahneuksissaan sotineen ja taloussotkuineen.

Asumme perheeni kanssa täällä Harjamäessä eli Sutikukkulalla niin kuin kuopiolaiset nimen väänsivät. Muuton syitä oli monia. Naapurisovun puuttuminen Niiralankulman Petosen asumuksissa lienee ollut se laukaiseva tekijä, joka sai mieleni kallistumaan vuokra-asumisesta omakotitalolle myönteiseksi.

En ole katunut. Täältä löytyy kaikki lapsiperheelle tarpeellinen. Siilinjärvi on myös hyvällä paikalla ajatellen työmatkoja Suomen kaupunkeihin. Etelässä olisi enemmän työtilaisuuksia, mutta myös ruuhkia ja muuta epämiellyttävää. Kiirettä ja stressiä.

Matkat ovat lyhyet kouluihin, päiväkotiin, kauppoihin, motocross-radalle, Kasurilan hiihtokeskukseen, jalkapallokentälle ja terveyskeskukseen.

Muuhun olen tyytyväinen, mutta en siihen, että Niiralan monttuun on matkaa.

Täälläpäin on puhuttu paljon Kuopion liittämisestä osaksi Siilinjärveä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kannattaisi harkita.

Kuopiolaiset saisivat liitoksessa muiden muassa Kuopion lento-aseman, Karjalan lennoston sekä Yaran tehtaat ja kaivokset. Lisäksi Lujabetonin, Hydrolinen, Fontanellan, Kunnonpaikan, Tuplajäät, Tarina Golfin ja Rissalan yrityskylän. Vielä kaupan päälle A.P.Nikkolan, K.H.Eskelisen, Mikot Hallikaisen ja Hirvosen, E.O.Oinosen, Aavikko ja Roadravens -yhtyeet, Kalle ja Sanni Leinosen, Jouni Markkasen, Ahti Sonnisen, Jussi Vehviläisen, Jyrki Kataisen ja monta muuta oman alansa huippuosaajaa.

Eikä siinä kaikki.

Samaan hintaan vähän käytetty kunnanvaltuusto ja keskustan kehittämistyöryhmä.

Ensimmäiset muistoni Siilinjärvestä ajoittuvat 60-luvun alkupuolelle. Tuolloin mummolani siirtyi Maaningan Tuovilanlahdesta Kuuslahden Säyneensuolle. Aika oli auvoisaa. Kesät kuluivat sisiliskoja pyydystäessä ja kolme vuotta vanhemman Jorma-enon kanssa painiessa.

Veikko-ukki piti pikku-Sakun puolta, kun nuoriso oli lähdössä Siiliin kuilulle mäkihyppykisoihin. Minut haluttiin jättää mummolaan, mutta ukki urahti uuninpankolta, että "ottakaahan paskiainen mukaan".

Pääsin siis katsomaan mäkihyppyä. Jälkeenpäin olen miettinyt hellittelynimeäni. Mahtoiko ukki vain haluta hetken lepoa villin "kaapunnin poejan toelaeluista"?

Veikko Kuosmanen oli taitava käsistään, vaikka sodasta kehoon koteloituneet kranaatinsirpaleet vaikeuttivat olemista. Hänen rakentamansa viulut ja kitarat olivat varmaankin vaikuttamassa ammatinvalintaani. En kuitenkaan ottanut taiteilijanimekseni ukin antamaa lisänimeä.

Rauha-mummon puurokoulussa sain oppia, kuinka yksinkertaisista raaka-aineista loihditaan makoisia herkkuja. Mummin lempeä katse ja iloinen nauru ovat minulle tärkeitä ja rakkaita muistoja. Rakastavat mummi ja ukki lepäävät Siilinjärven kirkkomaassa.

Sukujuureni ovat siis täällä.

Kirjoittaja asuu Siilinjärven Harjamäessä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Viikinkien kutoskausi tulee, mutta milloin?

Trump mokasi mahdollisuutensa napapiirillä

Kun sukupuoli vaihtuu, nimi kuolee

Paluu arkeen joukkoampumisten jälkeen on vaikeaa

Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Amerikkalaiset yhä riippuvaisempia ilmastoinnista

Kun koolla on väliä

Ei yhtään ylimääräistä

Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Opi suojelemaan omaa energiaasi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...