Tiheitä toukokuun hetkiä

Kesän kynnyksellä jätettiin monenlaisia jäähyväisiä. Olin mukana, kun yhdeksäsluokkalainen tyttäreni hyvästeli peruskoulun, rakkaat opettajansa ja luokkatoverinsa.

Tilaisuudesta oli tehty kaunis: oppivelvollisuutensa suorittaneet nuoret astelivat saliin Vivaldin Kevään soidessa, ja juhlaväki kunnioitti heidän sisääntuloaan nousemalla seisomaan.

Parhaimpiinsa pukeutuneita teinejä oli vaikea uskoa samoiksi nuoriksi, joita vuosien ajan oli kohdannut bussissa, kadulla ja lähikaupassa. Jos he ennen olivat olleet yhtenäistä joukkoa niin pukeutumiseltaan kuin tavoiltaankin, nyt yksilöt olivat eriytymässä. Juhla-asuillaan ja hiustyyleillään he tavoittelivat sitä mielikuvaa, joka heillä oli aikuisemmasta, ryhmäpaineesta vapaasta itsestään.

Oli sykähdyttävää katsella nuoria, jotka toiveikkaina seisoivat kukat käsissään kesän portilla. Heillä ei vielä ole kokemusta aikuisuuden haasteista, vaikka monet heistä ovat jo kokeneet suruja ja vastonkäymisiä. Varmasti jokainen paikalla ollut vanhempi ja sukulainen toivoi heille kasvamisen rauhaa, suotuisia olosuhteita ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia.

Samana viikonloppuna osallistuin syntymäpäiville, jotka vietettiin Helsingin Terhokodissa. Ystäväni on lähdössä matkalle, jolle mennään yksin.

Oli lohdullista tavata hänet, nähdä hänen hymynsä ja voimansa. Ja oli hienoa saada kokea syntymäpäivät, joilla kyynelet ja nauru olivat niin lähekkäin; joiden tunnelma oli täyteläinen ja tosi. Toivon että ystäväni siirtyy rauhallisesti retkelleen, jolle varustelimme hänet halauksilla, lauluilla ja runoilla.

Joskus elämä on tiheää; joihinkin päiviin ja tunteihin mahtuu enemmän symbolisia kokemuksia kuin pitkiin, arkisiin vuosiin. Toukokuun viimeisenä lauantaina kukitettu nuoriso asteli kohti omia ratkaisujaan, hyviä ja huonoja aikoja – kohti tuntematonta aikuisen elämää.

Kesäkuun ensimmäisenä sunnuntaina kaunis vanha ystäväni juhli syntymäpäiväänsä ja elämisen mysteeriä; iloitsi siitä että oli sairastuttuaan saanut elää pidempään kuin oli rohjettu odottaa. Tuosta sairaudelta anastetusta ajastaan ystäväni käytti osan erään tekstini lukemiseen ja kommentoimiseen. Jään hänen kannustuksestaan kiitollisuudenvelkaan, jota en voi korvata koskaan.

Jos minulta kysyttäisiin, minkä neuvon haluaisin antaa nuorille, sanoisin: olkaa ystäviä toisillenne. Lopulta mikään elämässä ei ole niin tärkeää kuin ystävyys, joka on rakkauden pyyteettömin muoto.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen kirjailija.

Uusimmat

Kolumnit

Eläkeläiset paratiisisaarelle muhinoimaan

Voisitko näyttää tissit Ruisrockissa?

Tänään olen päättänyt olla onnellinen.

Hakuni Big Brother taloon

Näin eduskunta pitäisi valita

Kolme hyvin erilaista sarjauutuutta

Valemedialle jätetään aivan liikaa ilmatilaa

Kohta on kallista olla sohvaperuna

Vessan yksityiskohta johtaa Sairaaseen Sakkiin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.