Tilaa luovuudelle ja puolihulluudelle

Perhana!

Palasin Espanjasta vuoden komennukselta ja kunnastamme oli tullut kaupunki. Ja kysymättä lupaa minulta. Näin sitä käy, kun vähänkään selkäänsä kääntää.

Tämä tapahtui siis jokunen vuosi taaksepäin. Päättäjille siitä kuitenkin kiitos, vaikka nopeudestaan huolimatta vuoden apinakaupungin titteli menikin Juankoskelle.

Edelleenkin Nilsiä on minulle kunta ja Jorma kunnanjohtaja. Vanha koira ei helposti uusia tapoja opi. Suokaa se minulle anteeksi.

Toisaalta, kun Jorma jää keväällä eläkkeelle, pitäisiköhän minun hakea kaupunginjohtajaksi? Kuulostaisipa hienolta. Samalla siinä sivussa hoituisi muutama syrjäpitäjäkin. Vaimo kyllä torppasi ajatuksen heti toteamalla, että ei minusta enää oikeisiin töihin ole. Sanopa siihen sitten jotakin.

Mitä Nilsiä minulle merkitsee?

Olen paljasjalkainen, korjaan, -sukkainen, nilsiäläinen. Sukkani kutoo syntymiseni Pudasjärvellä. Siellä kävin kirkonkirjojen mukaan syntymässä. Vuoden ikäisenä minusta tuli nilsiäläinen, mitä kruunua ylpeänä kannan edelleen.

Olen reissannut maailmaa pitkin ja poikin, mutta aina on kotiosoite ollut ja tulee olemaan Nilsiä.

Vesitornikin rakennettiin. Kuka muistaa kuinka kauan siitä jo on? Yli 15 vuotta. Olivat kunnan päättäjät aika hulluja, jos lienen minäkin, kun uskoivat ajatukseen. No, siitä tuli ensimmäinen puolihullun leima otsaan.

Nyt tornista ei pääse eroon, kun vaimo ja lapset vaativat sen pitämistä suvussa. Kai hulluus on geneettistä, kun kaikki jaksavat kantaa kauppakassit ylös edelleen hymyillen. Vai onko se sittenkin irvistys?

Mistähän lapsille on tullut niin vahva nilsiäisidentiteetti? Onko tämä jotakin syvällisempää? Minusta nilsiäläisyyttä ei voi selittää. Se elää ja voi vahvalla itsetunnolla. Ja näköjään se tosiaan on tärkeä asia, koska lapset elävät niin vahvasti sen mukana.

Nilsiä on kotisatama, johon on ihana lipua turvallisesti maailman aalloilta. Niin minun kuin lastenkin.

Puolihulluihin luotetaan. Jos olet puolihullu, sinulle hymistellään. Jos olet täysihullu, tulee piipaa-auto pihaan. On siis viisasta olla puolikylähullu ideoitsija.

Minusta Nilsiän päättäjät ja virkamiehet ovat tajunneet sen, että luovuudelle pitää antaa tilaa, ja siitä suuri kiitos heille. En ehkä ole ollut se helpoin asiakas ja toisaalta en tule olemaankaan niin pitkään kun korvien välissä vähänkin liikettä tapahtuu.

Eläköön luovuus ja puolihulluus!

Maailman suurin lentomäki Tahkolle on vielä rakentamatta Hiihtoliiton lyhytnäköisyyden takia. Tämä on asia, joka korpeaa minua vieläkin. Walter Hofer ja Nilsiän päättäjät uskoivat siihen. Ja minä. Ja vaimo.

Maailmanmestaruuskisat piti olla Tahkolla vuonna 2012 ja tulevien Venäjän olympialaisten mäkikisa. Läheltä ohi. On katkeraa katsoa kisoja televisiosta.

Mutta kohti uusia tuulia mennään.

No, kun tämä Nilsiä sitten on kaupunki, niin seuraavaksi mielestäni tarvitsemme Kinahmin liikennevalojen (kvartsilouhos) ja Ahmapuron Mikonkadun (Nilsiän ainoa katu) lisäksi kunnon pilvenpiirtäjän kaupunkikuvaamme.

Siinä ehkä on seuraava projektini…

Kirjoittaja on Tahkovuori Oy:n kehitysjohtaja, joka on jo kuusi vuotta asunut pääosin Espanjassa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Suomen kauden villit kuukaudet

Jouko Turkka pisti veljekset uusiksi

Annoin toisen mahdollisuuden Muuntohiilelle

Totista on moneen lähtöön

Mitä sinulle kuuluu?

Vähänkinoli riittävästi.

Yhdysvallat on pettänyt kurdit toistuvasti

Valtio ei sovi yrityksen omistajaksi

Vetäytyminen, jota ei ole edes tapahtunut

Kaikki peliin

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...