Torikauppias selätti arabitalouden hyvä veli -verkoston

Kenraali Gaddafin syntilista on pitkä. Vuonna 1984 poliisi Yvonne Fletcher kuoli Lontoossa luoteihin, jotka tulivat Libyan lähetystöstä sen eteen kokoontuneita mielenosoittajia kohti. Vuonna 1986 Pan Amin lento kaapattiin Pakistanissa: ainakin 20 ihmistä kuoli. Samana vuonna amerikkalaissotilaiden suosimaan La Belle -yökerhoon Berliinissä tehtiin pommi-isku: 3 kuoli ja 230 haavoittui. Vain kaksi vuotta myöhemmin toinen lentokonekaappaus Lockerbien yllä: tulos 270 uhria. Ja vielä ranskalaiskoneen kaappaus Nigerin yllä vuonna 1989: 170 siviiliuhria.

Jäljet näistä kaikista ovat johtaneet Tripoliin, ja Gaddafin henkilökohtainen vastuu sai vahvistusta, kun hiljattain eronnut oikeusministeri Abdel-Jalil kertoi Expressen -lehdelle, että tämä oli henkilökohtaisesti määrännyt Lockerbien tuhon.

Lisäksi Gaddafi on aseistanut sekalaista joukkoa vastarintaliikkeitä aina Pohjois-Irlannin IRA:sta, Lähi-idässä ja Afrikassa toimiviin ryhmiin.

Gaddafia on yritetty suitsia. Fletcherin kuolema johti Iso-Britannian ja Libyan diplomaattisuhteiden katkeamiseen 20 vuodeksi. La Bellen jälkeen Yhdysvaltojen silloinen presidentti Ronald Reagan komensi ilmaiskut Tripoliin (joidenkin lähteiden mukaan kuolleita oli ainakin 100 ja loukkaantuneita jopa yli 2 000).

Lockerbien jälkeen Libya joutui kansainvälisten pakotteiden kohteeksi yli vuosikymmenen ajaksi. Kun ne seitsemän vuotta sitten purettiin, vastustivat Yhdysvallat ja Ranska päätöstä.

Mutta ystäviäkin on ollut. Reaganin pommituksista Gaddafi sai Roomasta luultavasti hänen henkensä pelastaneen ennakkovaroituksen. Kun YK:n pakotteet purettiin, toivotti Italian pääministeri Berlusconi hänet tervetulleeksi juhlavin menoin. Neuvostoliitto ja Kiina, kuten myös arabimaat, ovat olleet paljolti hiljaa.

Valtioiden välinen "ystävyys" rakentuu ennen kaikkea taloudelliselle perustalle. Vaikka Italialla on ollut melkoinen moraalinen velka maksettavana brutaalista siirtomaaisännyydestään, syy siihen, miksi Berlusconi ei nyt kansannousun alettua halunnut puuttua, omien sanojensa mukaan "ystävänsä" rauhaan, on taloudellinen: neljäsosa Italian energiasta tulee Libyasta. Lisäksi Libya on tehokkaasti padonnut afrikkalaisten siirtolaisten siirtymistä Välimeren yli Italiaan.

Raha ratkaisee, mistä asioista kansainvälisissä suhteissa mieluiten vaietaan.

Libyan sisäiset ihmisoikeusloukkaukset eivät olleet koskaan syy Libyan kansainvälisen aseman heikkenemiseen. Kuten ne eivät ole myöskään vaikkapa Saudi-Arabian kohdalla.

Joskus kamelin selkä kuitenkin katkeaa. Tunisialaisen torikauppiaan polttoitsemurhasta käynnistyneitä kansannousuja ei pysäytä edes pelko taloudellisten etujen menettämisestä. Siksi todistamme nyt maailmanhistorian suuria mullistuksia.

Toivottavasti Libyastakin löytyy "kansa", eikä vain keskenään kilpailevia heimoja.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen juristi ja Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Kuinka korvata maitotuotteita?

Miksi Yle väheksyy kirjallisuutta?

Onnellinen vainaja

Monenlaista uutista ja uutislähetystä

Brexit-sopu saavutettu – ja lehmät lentää

MTV suunnittelee tähtiensä urat

EU-maa, joka marssii Attilan jalanjäljissä

Suomen kauden villit kuukaudet

Jouko Turkka pisti veljekset uusiksi

Annoin toisen mahdollisuuden Muuntohiilelle

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...