Tulivuoret herätkööt, kunhan vain ei tule sotaa

Pieni poika aloittaa sen haparoivalla äänellä. Mukaan pimeän lavan valokeilaan tulee kansallispukuinen tyttö. Rummunpärinän säestämään marssiin yhtyy punapaitainen kuoro lavan takaosassa, lehtereillä, permannolla, kunnes äänessä on yli 400 eri-ikäistä lasta.

He laulavat serbialaisen Djordje Balasevicin tunnettua balladia Samo da rata ne bude (Kunhan vain ei tule sotaa). Montenegrolaisessa Plevljan kaupungissa viime toukokuussa kuvattua videota on katsottu ainakin pari miljoonaa kertaa. Minulla se saa aina roskan silmään.

Balasevic levytti laulun vuonna 1987 Jugoslaviassa, siinäkin lauloi lapsikuoro. Meni vain muutama vuosi, ja sota tuli.

Oikeastaan mielen ja puheen tasolla sota ei ole vieläkään päättynyt, ei sen enempää viimeinen kuin toinen maailmansotakaan, tai edes ensimmäinen, kirjoittaa kokenut journalisti Dragan Stavljanin Radio Free Europan syväluotaavassa artikkelissa. Hänen mukaansa 1990-luvun sotien syyt ovat yhä ratkaisematta, siitä kertoo esimerkiksi loppuvuodesta päätään jälleen nostanut poliittinen konflikti Serbian ja Kosovon välillä.

Ehkä johtuu puhelimeen pyytämättä ja yllätyksenä kilisevistä sensaatiohakuisista uutisista tai tovi sitten juhlitusta ensimmäisen maailmansodan loppumisesta, mutta mielessä kävi jopa uuden dominoefektin mahdollisuus. Serbialla on rajanaapureina liki puolentusinaa Nato-maata ja läheiset suhteet Venäjään ja Kiinaan.

Ruohonjuuritasolla ihmiset ovat väsyneitä sotimisen ajatteluunkin. Mutta vielä väsyneempiä he ovat siihen, että toivoa paremmasta huomisesta ei näy. Edes nationalismi ei käytännössä ole, ainakaan Serbiassa, mitään kirkasotsaista ja eteenpäin pyrkivää kansallisylpeyttä. Pikemminkin se on epätoivoinen yritys nostaa ryvettynyt omanarvontunto jostain liejusta.

Moni uskoo, että elintason koheneminen olisi ratkaisu. Kun olisi riittävän suuri palkka, voisi keskittyä mukaviin asioihin, vaikka matkustella, ehkä jopa parantaa maailmaa.

Siihen juuri Euroopassa on pyritty toisesta maailmansodasta lähtien. Euroopan unioni perustettiin talousliitoksi, jotta pysyisi rauha. Lentomatkailua on tuettu verovaroin, jotta ihmiset tutustuisivat toisiinsa paremmin ja pysyisi rauha.

Sitten huomattiin uusi uhka, ilmastonmuutos. Sen syitä on jäljitetty kuluttamiseen perustuvaan järjestelmään ja varsinkin lentoliikenteeseen. Kansanedustaja Anna Kontulan (vas.) Aamulehteen kirjoittaman kolumnin mukaan jatkuva talouskasvu ja päästöjen vähentäminen ei ole käytännössä onnistunut oikein missään. Pitäisi peruuttaa nollakasvuun, mutta siitä voi seurata työttömyyttä, köyhyyttä ja leikkauksia. Todennäköisesti myös konflikteja.

Toisaalta tiedämme, että ilmastonmuutoksestakin seuraa konflikteja, katastrofeja ja pakolaisuutta.

Roska silmässä hiertää yhä enemmän, kun lapset laulavat: “Tiedätkö, meret vajotkoot, jäätiköt repeytykööt, ikilumet sulakoot. Mitä sitten, satakoon tauotta, ukkoset riehukoot, kunhan vain ei tule sotaa. Menkööt vuodenajat sekaisin, tähdet järkkykööt, vuoret horjukoot. Mitä sitten, tuulet raivotkoot, tulivuoret herätkööt, kunhan ei tule sotaa.“

Lauluntekijä ei ehkä aivan tiennyt, mitä kirjoitti, mutta saattoi osua lähelle vuosituhannen olennaisinta kysymystä.

Kirjoittaja on Serbiassa asuva vapaa toimittaja.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Ruotsissa osutaan napakymppiin, Suomessa ei

Amerikkalaiset yhä riippuvaisempia ilmastoinnista

Kun koolla on väliä

Ei yhtään ylimääräistä

Elokuva ei ole pelkkää elokuvaa

Opi suojelemaan omaa energiaasi

Korkean korvamatoisuuden kappale

Miksi katsotte vääränlaisia ohjelmia?

Internet on vallannut vapaa-ajan

Disney+ tulee ja mullistaa markkinat

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...