Urheilijan polulla asiat menevät harvoin kuten on suunniteltu

Olen paraikaa harjoitusleirillä Etelä-Afrikassa tarkoituksena heittää paljon ja valmistautua näin tulevaan kilpailukauteen. Olen huomannut miten lämmössä ja optimaalisissa olosuhteissa hyvän porukan ympäröimänä into ja halu heittää kasvavat eksponentiaalisesti. Kuitenkin tehojen noustessa keho on ollut hieman ihmeissään, ja se on asettanut selkeät rajat minkä verran pystyn heittoja kussakin treenissä tekemään. Urheilu on omiaan ruokkimaan riittämyyden tunnetta, kun treeniä ei saa tehtyä suunnitelman mukaan. Voi kun joku olisi aikanaan kertonut, että se on olennainen osa huippu-urheilijan polkua.

Oma mielikuvani siitä, millainen huippu-urheilijan kuuluu olla, on ollut jokseenkin kieroutunut. Olen pitkään työstänyt omia uskomuksiani, ja erityisesti jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta henkisen valmentajan avustuksella, ja toissakesänä havahduin kuinka olin maalannut mieleeni kuvan ihanneurheilijasta, joka oli jonkinlainen yli-ihminen.

Huippu-urheilija ei koskaan luovuta, valita, selittele tai laiskottele. Hän ei hevillä jätä treeniä väliin, ja väsymyksen hetkellä hän osaa tsempata itsensä pirteäksi ja valmiiksi päivän koitokseen. Huippu-urheilijan mentaliteetilla varustetun urheilijan pitää jaksaa, vaikka ei enää jaksa. Joka päivä pitää puskea itseään parempiin suorituksiin, sillä keskiverto urheilija voi tehdä vain keskinkertaisia tuloksia, ja sehän vasta kamalaa olisi.

Halusin intohimoisesti elää huippu-urheilijan elämää, mutta meni pitkään ennenkuin tajusin, että diiliin kuuluu yhtä lailla kaudet, kun asiat eivät suju suunnitellusti. Kaudet, jolloin joutuu kasvokkain negatiivisten tunteiden kanssa. Kaudet, jolloin on väsynyt, eikä jaksa enää tsempata. Silloin suunnitelmaa yksinkertaisesti muutetaan kulloisenkin tilanteen mukaan. Niinä hetkinä on kulunut valtavasti ylimääräistä energiaa siihen, että on yrittänyt pitää kaikin voimin kiinni suunnitelmasta, sekä mielikuvasta millainen itsen pitäisi olla.

Urheilijan polusta ei kannata haaveilla, jos luulee, että voi saada vain kolikon loistokkaamman puolen. Ei ole olemassa huippu-urheilijaa, joka olisi polullaan kerännyt mukaan vain mitaleja ja ennätyksiä. Elämässä mitään ei voi valita niin, vaan kaikella on aina kääntöpuolensa. Onnistuminen ja epäonnistuminen. Yritys ja erehdys. Valo ja varjo.

Urheilija ei ole huono tai mitätön, kun ei pääse treenaamaan vaikkapa loukkaantumisen takia. Päinvastoin silloin hän tietää, että rajoja on käyty koettelemassa ja nyt hän nimenomaan elää todeksi kolikon toista puolta. Hän käy läpi urheilijan elämästä hankalien hetkien osiota, jonka avulla hänen on mahdollista kasvaa henkisesti vahvemmaksi.

Huippu-urheilijan polkuun kuuluu fyysisen suorituskyvyn lisäksi henkisen suorituskyvyn treenaaminen. Se onnistuu, kun ottaa täyden vastuun tekemisistään ja alkaa tekemään sisäistä työtä, eli tarkkailemaan ja kyseenalaistamaan omia ajatusmalleja, tunteita ja uskomuksia. Kuten fyysistä kehittymistä, myös henkisen kantin kasvua testataan polulla. Se hetki on aina, kun asiat eivät mene kuten itse haluaisi.

Kirjoittaja on ammattiurheilija.

Uusimmat

Kolumnit

Iltalypsy tekee paluun Areenaan

Tähden muotoinen arpi

Mukavat pojat ja olutta Ridgeltä

Asiakas maksaa rahanpesulan siivouksen

Supernanny saapui vihdoin Suomeen

Mitä tapahtui televisioviihteelle?

Mies, leivo mokkapaloja.

Musta joutsen voi herättää pahan voimat

Minä olen tirkistelystä nauttiva hyypiö

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.