Uskottava on, ilmasto lämpenee

Kyllä se lämpenee, ja maallikkokin huomaa sen ainakin keväisin jäitten lähdöstä. Kun ilmasto on kautta vuosimiljoonien vaihdellut luonnon omien toimintojen ja rytmien mukaisesti, niin nyt on ensimmäistä kertaa prosessissa mukana ihminen – pahentamassa asiaa.

Olin joskus 1970-luvulla pilkillä mökkivedellämme äitienpäivänä.

Vielä vain toistakymmentä vuotta sitten pidimme mökkinaapurimme kanssa joka vappu ”perinteisen” pilkkikisan huonekuntien paremmuudesta.

Nyt parina vuonna mökkivesi on lainehtinut vapaana jo ennen vappua!

Joten uskottava on, että ilmasto ainakin keväiden osalta on lämmennyt ja keväät aikaistuneet. Tällä menolla se lämpenee ja aikaistuu kai edelleen.

 

Luomakunnassa melkein kaikkien elollisten päätarkoitus on suvun jatkaminen tehokkaasti. Siinä on kullakin lajilla oma rytminsä niin, että jälkeläisillä olisi syntymähetkellä mahdollisimman hyvät lähtökohdat menestyä ja aikanaan itsenäistyä lisääntymään. Kaikessa siinä on aurinko tavalla tai toisella mukana.

Vaihtolämpöisten kalojen ja matelijoiden elintoimintoja säätelee ympäristön lämpö. Kun lämpösummaa on kertynyt kullekin lajille määränsä, niin lisääntymistapahtumat laukeavat.

Vaihtolämpöiset ilmeisesti sopeutuvat ilmaston lämpenemiseen tasalämpöisiä eli lintuja ja nisäkkäitä helpommin.

Entä miten tasalämpöiset? Kun jälkeläisten täytyy pystyä itsenäistymään ennen hyistä talvea, niin käsittääkseni kevään lämpökehitys on liian heittelehtivä ärsyke lisääntymistoimintojen laukaisemiseen.

Siihenkin auringolla on kyllä konstinsa, joka on vuodenkierroissa joka päivä vakio: valo eli päivän pituus.

Se saa esimerkiksi tee­rien entsyymit ja hormonit ajallaan hyrräämään niin, että lisääntymisrytmi takaa teeripojan pystyvän itsenäistymään emonsa kotkotukselta ja kotkotuksilta syyskuun puoliväliin mennessä eli noin kolmikuukautisena. Se merkitsee puolestaan sitä, että kuoriutuminen tapahtuu kesäkuun puolivälin paikkeilla. Siihen mennessä hautomiseen  on tarvittu aikaa nelisen viikkoa ja munimiseen muna per päivä viikon verran, niin ollaankin jo vapun jälkeisellä viikolla, ”akkaviikolla”, jolloin naaras ottaa ukon selkäänsä.

Kai tämäkin rytmi ilmaston lämpenemisen ja kevääntulon aikaistumisen myötä muuttuu, mutta se ottaa aikaa.

Tosin jotkut lintuviisaat ovat tietävinään kanalintujen pesinnän aikaistuneen jo nyt huhtikuulle.

Se kyllä puolestaan tietäisi myös kuoriutumisen vastaavaa aikaistumista kesäkuun alkupuoliskolle. Sille sattuu kuitenkin vuosittain miltei allakkatarkasti kylmä ja sateinen jakso.

Jos teeripoika siihen säähän kuoriutuu, niin ensin tulee nälkä hallan vietyä eväshyönteiset, sitten märkyys ja vilu emon siiven allakin. Viimeisenä tulee sitten noutaja, mikä puolestaan tietää lintunuusaa syksyn saloille.

Ainakin minun mutu-viisaudellani ja -filosofiallani maailmanmeno olisi paikallaan, jos ja kun akkaviikkokin pysyisi sekin allakassa vanhalla tutulla paikallaan.

 

Kirjoittaja on kuopiolainen eräneuvos.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Suomi-laiva tarvitsee kaikkia

Monta todella hyvää syytä kirjoittaa

Joku raja sentään tyhjänpäisyydelläkin

Näyttäkää nyt sitä yleisöäkin

Juhannuksenahan voi laittaa tv:n kiinni, eikö?

Uutisia: et ole niin spesiaali kuin luulet

Eurobudjetista uusi rahareikä?

Egyptiläiset muistelevat risti-riitaisin tuntein

Itsemurhat herättivät huolen tosi-tv:stä

Ilmastoahdistus iskee varkain

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...