Väkivallaton tulevaisuus kansalaisen varassa

Vain heikko käyttää väkivaltaa, väittää kuoro Lapualaisoopperan loppukohtauksessa. Arvo Salon ja Kaj Chydeniuksen teoksen ensiesityksestä tuli keväällä kuluneeksi 50 vuotta, ja tänä kesänä Ylioppilasteatteri on tehnyt uuden tulkinnan Helsingin Mustikkamaalle ja siirtänyt tapahtumat nykypäivään.

Alkuperäinen Lapualaisoopperahan kuvasi 1930-luvun ankarasti jakautunutta poliittista ilmapiiriä ja samalla toimi uuden 1960-luvun sukupolven ohjelmanjulistuksena. ”Ei väkivalta meitä pakottaa / voi väkivaltaa itse käyttämään”, tekstissä todetaan.

Väkivallattomuuden teema on noussut tärkeäksi myös aikamme nuorille sukupolville vastauksena silmittömille, mielettömille terrori-iskuille, joiden kulun perinteinen ja sosiaalinen media raportoivat sekunti sekunnilta.

Kun sanoihin ja kuviin vastataan Kalashnikoveilla, dialogin ja rauhanomaisten ratkaisujen mahdollisuus tuntuu utopialta. Silti on pohdittava, olisiko väkivallattomuus mahdollista, jotta tulevien sukupolvien ei tarvitsisi aloittaa elämää alusta sodan raunioilta.

Gene Sharp kirjoittaa teoksessaan Väkivallattomuus, että sotiminen, aseellinen yhteenotto ja väkivalta voidaan estää, vaikka neuvottelut ajautuisivat umpikujaan ja kriisiin. Väkivallaton toiminta ei tarkoita antautumista ylivoiman edessä vaan sellaisten toimintamuotojen kehittämistä, joiden seurauksena ihmishenkiä ei menetetä eikä ajauduta sotimisen kierteeseen.

Väkivallaton toiminta ei Sharpin mukaan vaadi uskomista mihinkään tiettyyn eettiseen tai uskonnolliseen väkivallattomuuden periaatteeseen, vaan se on väline edistää päämäärää. Tätä välinettä voivat käyttää kansalaiset ja heidän yhteenliittymänsä sortavaa hallintoa tai diktaattoria vastaan. Valtiotasoinen diplomatia on hyvä esimerkki väkivallattomasta toiminnasta – toisaalta maailmanhistoria osoittaa, että suoran sotilaallisen aggression edessä diplomatia on voimatonta. Sodan edellä täytyisi siis kyetä toimimaan huomattavasti tehokkaammin, jotta esimerkiksi miehitykset voitaisiin estää.

Kansalaisaktivistien toiminnalla oli valtava merkitys 1960-luvun Yhdysvalloissa, missä mustien kansalaisoikeustaistelu eteni nimenomaan väkivallattomin keinoin, muun muassa menemällä alueille, jotka olivat mustilta kiellettyjä, esimerkiksi uimarannoille, istumalla liikennevälineissä, joissa mustilta istuminen oli kielletty, sekä marssimalla katuja pitkin samalla laulaen. Tšekkoslovakian miehityksen aikaan vuonna 1968 kansalaiset pystyivät kuukausien ajan vastustamaan miehittäjää löyhästi organisoituneina, väkivallattomina ryhminä.

Viime aikojen väkivallattomia mielenilmauksia ovat olleet esimerkiksi kokoontumiset muistamaan Charlie Hebdon iskussa kuolleita piirtäjiä ja toimittajia. Näissä mielenilmauksissa käytettiin tunnuksena lyijykynää joka on lopulta vahvempi kuin rynnäkkökivääri.

Väkivallaton toiminta on merkittävä osa kansalaisyhteiskuntaa; se ei ole heikkojen passiivista alistumista vaan aktiivista pyrkimystä vaikuttaa mielipiteeseen, näkemyksiin, politiikkaan ja tulevaisuuteen. Diktatuurien vastaisessa työssä rohkea kansalaisuus on yhteisön kaikkein tärkein voimavara.

Kirjoittaja on kuopiolaislähtöinen kirjailija.

Uusimmat

Kolumnit

Uutisia: et ole niin spesiaali kuin luulet

Eurobudjetista uusi rahareikä?

Egyptiläiset muistelevat risti-riitaisin tuntein

Itsemurhat herättivät huolen tosi-tv:stä

Ilmastoahdistus iskee varkain

Yksin oleva ei välttämättä ole yksinäinen.

Kotitalouksista yksilöiden kulutukseen

Kaikkien pyhien sunnuntaina

Myytit eivät ole tosiasioita

Oudot hyvät kemikaalit

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...