Verbioppia ja kulttuurikritiikkiä kesäterassilla

Tieteilijäystäväni S. törmäsi parvekkeellemme, missä olin juuri mietiskelemässä.

- Herää, hän sanoi kiihtyneesti.

En halunnut ryhtyä selittämään, että en suinkaan nukkunut vaan pohdiskelin kosmologiaa silmät ummessa. Kehotin häntä esittämään asiansa.

S. otti rahin alleen, kumartui puoleeni ja sanoi:

- Väitetään että naisilla on seksuaalista valtaa.

Kohotin päätäni jännittyneenä.

- Kuka väittää?

- Tutkijapiireissä se on jo ihan todistettu juttu.

- Älä.

Mietin hetken aikaa. Sitten katsoin S:ään.

- Mutta sehän tarkoittaa...

S. nyökkäsi viisaan näköisenä.

- Pane jotain nättiä päällesi, niin lähdetään tutkimaan.

Kun sitten istuimme terassilla kesämekoissamme (jotka sivumennen sanoen olivat perin rouvamaisia) ja siemailimme viileitä juomiamme, sanoin:

- Tiedätkö miksi suostuin tähän?

S. pudisti päätään.

- Ei aavistustakaan. Sinähän haluat kesäisin vain makoilla.

- Koska käytit panna-verbiä oikeassa yhteydessään, sanoin.

- Häh, livahti S:n huolella punatuilta huulilta. Kuului vaimea jysäys, kun hän laski drinkkilasinsa pöydälle.

- No mieti, sanoin. - Nykyään kaikki vain pistävät tuulemaan ja laittavat töpinäksi. Samaa puberteettista kainoilua ja kuumapäistä ylitulkintaa kuin muinaisina yläasteaikoina. Silloinhan pojat sekosivat kuin sonnimullit joka kerta, kun Jukolan veljekset heittivät haarapussit olalle ja lähtivät käymään.

- Totta tämä, sanoi S. jonka katse harhaili pahaenteisesti.

Juottoaitauksemme oli täynnä metroseksuaaleja, jotka olivat pukeutuneet caprihousuihin ja kauluspaitoihin. Metsäisen miehekkäät eau de toilettet täyttivät lauhan iltailman ja saivat S:n sieraimet värähtelemään.

- Struktuurianalyysin paikka! huusin viimeisenä keinonani, ja tiedenainen S:ssä heräsi. Hän ryhdistäytyi, siemaisi tilkan kuplajuomaa, otti lehtiön esiin ja naksautti kuulakärkikynäänsä. Sitten hän vilkaisi minuun kehottavasti.

- Kulttuurimme on vaikeasti murrosikäistynyt. Kaikki puhuvat kuin nuoret.

Osoitin syyttävästi S:ää joka teki muistiinpanoja: - Sinäkin käytät sanaa ihku.

- Öö, niin, S. myönsi ja silmäsi salavihkaa viereisen pöydän kesämiestä, jonka ruskettuneessa nimettömässä häämötti vaalea sormuksen aave. - Mutta se vaan kuvaa niin hyvin joitakin - tapauksia.

- Ei saa antaa periksi! parkaisin. - Panna-sana on meidän keski-ikäisten viimeinen linnake. Meidän on vallattava kieli takaisin tirskuvilta nuorilta. Kuka haluaa enää punastella sanojen vuoksi, kun on niin paljon syytä aitoonkin häpeään?

- Tä, sanoi S. analyyttisesti.

- Voi S, huokasin. - Ihminen voi hävetä älyllistä laiskuuttaan, sitä ettei osaa rakastaa, sitä että makailee vain parvekkeella kun voisi juosta kesätapahtumissa sivistämässä itseään... Meidän pitää opettaa nuorille, että hyvää häpeää on turha heittää hukkaan sanoille kihertämällä. Lupaatko että yhdyt taisteluuni, lopetin mahtipontisesti.

- Juu, sanoi S. siemaisten juomansa loppuun. - Kyllähän tuo pistää miettimään.

Kirjoittaja on kuopiolaissyntyinen kirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Jouko Turkka pisti veljekset uusiksi

Annoin toisen mahdollisuuden Muuntohiilelle

Totista on moneen lähtöön

Mitä sinulle kuuluu?

Vähänkinoli riittävästi.

Yhdysvallat on pettänyt kurdit toistuvasti

Valtio ei sovi yrityksen omistajaksi

Vetäytyminen, jota ei ole edes tapahtunut

Kaikki peliin

Radio, olet muistoissani aina

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...