Yhteistyö jahti- koirien kanssa teknistyy

Kolumni

Jahtikautta on eletty jo jonkin aikaa ja seuraavaksi tosi toimiin pääsevät kanalintujen pyytäjät.

Täällä itäisessä Suomessa kanalintujahtiin osallistuvien määrä on perinteisesti suuri. Odotukset ovat korkealla, sillä lintukannat ovat kolmiolaskentojen perusteella keskimäärin voimistuneet.

Hienointa kanalintulintujahti on silloin, kun mukana kaverina ja apuna on taitava koira, haukkuja tai seisoja. Jahtimuoto on saamassa kuitenkin uusia, vähän outoja piirteitä. Metsästäjän ja koiran yhteistyötä helpottamaan on kehitetty erilaisia tutkapantoja, joita käytetään jo yleisesti haukkuvilla lintukoirilla.

On tietysti hyvä tietää, missä koira liikkuu ja mitä se tekee. Mutta asialla on myös varjopuolensa. Ollaan hakoteillä, jos pannan käyttö johtaa siihen, että jahti menee pelkäksi älylaitteen ruudun tuijotteluksi vaivautumatta juurikaan kulkemaan koiran kanssa. Kävely suoralla suunnalla haukulta toiselle ei ole aitoa yhteistoimintaa koiran kanssa.

Kyllä isännän ja koiran pitäisi kulkea toistensa tuntumassa edellisen määrätessä suunnan ja jälkimmäisen pitäessä yhteyttä.

Pantoja löytyy nykyään jopa kanakoirilta. Laite ilmoittaa ohjaajalle milloin ja missä koira seisoo linnulle. Tällöin sitä ei tarvitse turhaan etsiä, vaan voi kiiruhtaa suoraan paikalle.

Tällä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä oikean kanakoirametsästyksen kanssa. Hyvät seisojat palaavat linnut löydettyään oma-aloitteisesti tiedottamaan siitä ohjaajalle. Sitten koira vie tämän lähelle riistaa. Jos koira taas ei ole luontainen tiedottaja, se koulutetaan pillillä tiedottamaan.

Vanhana kanakoiramiehenä annan sen verran periksi, että nuoren koiran kouluttamisessa tutkapannasta voi olla hyötyä, mutta varsinaiseen kanakoirametsästykseen se ei kuulu. Sen myötä kadotetaan koko jahdin hienous.

Ei metsästyksessä, eikä ainakaan kanalintujahdissa tärkeimpänä tavoitteena saa olla mahdollisimman vaivaton saaliin saanti. Jahdin tuomaan nautintoon vaikuttaa saaliin ohella vähintään yhtä paljon tapa, jolla se on saatu.

Tilanne on toki toinen metsästäjistä kaukanakin pitkiä matkoja liikkuvilla ajo- ja hirvikoirilla. Pannasta on suuri apu, kun sen antama sijaintitieto estää koiran katoamisen.

Kehityksen tämän hetkistä huippua edustanevat kai pannat, joissa on kaksisuuntainen audioyhteys, jolla voi tarvittaessa yrittää tahallaan karkottaa vaikka haukussa oleva eläin tai olla yhteydessä koiran kiinni ottaneeseen henkilöön.

Koiran lähestyessä vilkasliikenteistä tietä voi pantaan kytkeä päälle voimakkaan led-valon. Valon ja äänen avulla voi yrittää karkottaa vaikka pedon. Kyse on siis myös koiran turvallisuudesta.

Uudesta tekniikasta on apua, mutta sillä on siis myös kääntöpuolensa. Tekniikka on hyvä renki, mutta huono isäntä. Usein sanotaan, että olennaista on se, miten käytämme laitteitamme. Mutta on myös niin, että teknologia muuttaa meitä käyttäjiä.

Niinpä ajan myötä sanotaankin lopulta usein uusista apuvälineistä ja vempaimista, että ne ovat nykyaikaa ja siksi hyväksyttäviä. Mutta pitäkäämme kuitenkin visusti huolta siitä, ettemme turmele kehittyvän teknologian myötä vanhaa, kunniakasta eräkulttuuriamme.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja eräkirjailija.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Kolumnit

Jouko Turkka pisti veljekset uusiksi

Annoin toisen mahdollisuuden Muuntohiilelle

Totista on moneen lähtöön

Mitä sinulle kuuluu?

Vähänkinoli riittävästi.

Yhdysvallat on pettänyt kurdit toistuvasti

Valtio ei sovi yrityksen omistajaksi

Vetäytyminen, jota ei ole edes tapahtunut

Kaikki peliin

Radio, olet muistoissani aina

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.

...