Yritysjohtajien palkitseminen on lapsenkengissä

Outokummun toimitusjohtaja sai monoa takalistoon, mutta 1,5 miljoonan euron erorahat lievittivät kipua. Piensijoittajan moraalikäsityksen mukaan omistaja-arvon tärväyksestä olisi pikemminkin pitänyt syntyä korvausvelvollisuus.

Kun kohusta oli toivuttu, päästiin äimistelemään yritysjohtajien palkka- ja pääomatuloja. Palkitseminen ei olekaan yksinkertaista, ja useaan sudenkuoppaan on helppo pudota.

Ensimmäinen on tuloksen manipulointi. Tarvittaessa yhtiön nettotulos saadaan poikkeamaan bisneksen rahavirroista. Ero muodostuu harkinnanvaraisilla jaksotuserillä, jotka pohjautuvat kirjanpitoon.

Käytännöt houkuttelevat johtajaa, jos palkitseminen kannustaa tuloksen hetkelliseen maksimointiin ilman huolta huomisesta.

Omistajan vahingoksi lyhytnäköisyys voi merkitä saneerausta tekijöistä, jotka rakentavat pitkän aikavälin kilpailuetua ja laatua. Myös irtisanomiset saatetaan tehdä kompensaatioiden sokaisemana väärästä päästä organisaatiota.

Toinen kikkailukohde on kertyneet voittovarat. Usein yhtiö jakaa tuloksestaan ulos osinkoina omistajilleen vain osan.

Näin johto saa käyttöönsä omistajille korvamerkittyjä varoja ilman erityisiä ponnisteluja.

Kertyneet voittovarat kasvattavat tuloskuntoa jatkossa, mikäli bisneksen muut olosuhteet ovat stabiilit.

Tästäkö ponnistelusta johtoa pitäisi palkita? Vastaus on tietysti ei.

Johdon palkkion tulisi perustua varoille saatuun suhteellisesti kohenevaan tuottoon prosentteina, eikä absoluuttisesti kasvaneeseen tuottoon. 2010-luvun Keskolla omistajien sijoittamat varat ovat kasvaneet, mutta niille saatava tuotto on laskenut suhteellisesti ja absoluuttisesti.

Kolmas vippaskonsti on oman pääoman kustannusten sivuuttaminen. Yhtiön velat näkyvät tuloslaskelmassa korkokuluina. Laskelma kuitenkin kohtelee omistajan sijoittamaa rahaa tuotto-odotukseltaan nollana, vaikka yritystoiminnan riskit ovat mukana täysimääräisinä.

Bisneksen positiivinen nettotulos ei siis ole automaattisesti signaali omistajalle syntyneestä lisäarvosta. Jos tuloslaskelman alinta riviä rasitettaisiin omistajan vuotuisella tuottovaatimuksella, esimerkiksi 10 prosentilla suhteessa taseen omaan pääomaan, olisiko yhtälö enää tämän jälkeen plussalla?

Omistajan lopullinen kustannus palkitsemisesta riippuu maksuvälineestä. Käteinen on luonteeltaan kertaluontoinen erä. Optio-oikeuksilla yhtiön murto-osa luovutetaan yritysjohtajille. Jos yhtiö kasvaa yllättäen ja pyytämättä, on aikoinaan luovutettu osa yhtiöstä todella kallis tapa palkita.

On muistettava, että omistajat maksavat johdon palkkiot. Valtionyhtiöissä bonusrahat kääräistään kuitenkin veronmaksajilta. Valtio-omistajan kohdalla onkin syytä kysyä, kuka valtion ääntä lopulta käyttää? Kuinka läheisiä ovat palkintopöydän osapuolet? Varmaa on, että johto on kulloisenkin iltapäivälehden gallupin pyörittämässä liekanarussa.

Osa johtajista kerää bonuksensa seisomalla mahdollisimman keskellä pukua. Johdetun organisaation taseen suuri koko ”oikeuttaa” muhkeat tilinauhat, vaikka vertailukelpoista arvonlisäystä ei tapahdu. Solidiumin palkitsemiskuviot eivät tästä poikkea. Avokätistä palkitsemisesta on helppo harrastaa muiden rahoilla.

Moraali tulisi huomioida palkitsemisessa. Ilman sitä johdon on turha pyytää työtekijöiltä ylitöitä ja joustoja. Vääränlainen pyramidi johtaa organisaatiomalliin, jossa kestävä omistaja-arvon kasvu unohdetaan äkkirikastumisen toivossa.

Kirjoittaja on Nordnetin osakestrategi ja sijoituskirjailija.

Uusimmat

Kolumnit

Mukavat pojat ja olutta Ridgeltä

Asiakas maksaa rahanpesulan siivouksen

Supernanny saapui vihdoin Suomeen

Mitä tapahtui televisioviihteelle?

Mies, leivo mokkapaloja.

Musta joutsen voi herättää pahan voimat

Minä olen tirkistelystä nauttiva hyypiö

Urheilijan polulla asiat menevät harvoin kuten on suunniteltu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.