Arkkipiispa ei vastaa kaikesta kirkon toiminnassa

Ortodoksisen kirkon asioita on viime viikkoina käsitelty tavalla, jossa kirkon ongelmia on vahvasti henkilöity, lähinnä arkkipiispaan viitaten.

Kirjoittelu on ollut kohtuutonta ensinnäkin siksi, ettei arkkipiispa päätä yksin kirkkoa koskevista asioista. Paikallisessa seurakunnassa päätösvaltaa käyttää demokraattisilla vaaleilla valittu seurakunnanvaltuusto, jonka päätökset valmistelee ja panee täytäntöön valtuuston valitsema seurakunnanneuvosto.

Taloudenpidon ja hallinnon laillisuuden valvonta on ensi sijassa seurakunnan tilintarkastajien vastuulla. Kirkkokunnassa ylintä päätösvaltaa käyttää kirkolliskokous.

Päätösvaltaa on myös kirkolliskokouksen valitsemalla kirkollishallituksella, jossa jäseninä ovat kaikki piispat ja kirkolliskokouksen valitsemat neljä asiantuntijajäsentä.

Piispan roolina on ohjata ja valvoa seurakuntien toimintaa erityisesti kanonisesta, kirkon oppia korostavasta näkökulmasta.

Myös piispoilla on oikeus harrastustoimintaan, eikä esimerkiksi Karjalan kielen seuralla ole mitään tekemistä ortodoksisen kirkon kanssa, vaikka yhdistyksen puheenjohtaja sattuu olemaan arkkipiispa, karjalan kielen harrastajana, ei piispana.

Seurakuntien johtamisessa ja erityisesti taloudenpidon valvonnassa on ollut ongelmia, jotka ovat johtaneet myös valitettaviin oikeusjuttuihin. Kaikissa seurakunnissa ei ole ymmärretty riskien hallintaa ja kontrollin tarvetta.

Niistä on jo otettu opiksi ja taloushallinnon keskittäminen kirkon palvelukeskukseen tehostaa talouden suunnittelua, riskien kartoitusta ja valvontaa. Seurakuntien yhdistäminen vapauttaa papistoa hallinnosta ja taloudenpidosta hengelliseen työhön.

Kirkon palvelukeskuksessa on aloitettu ulkoinen arviointi ja kanonisen oikeuden ja työoikeudellisten säädösten yhteensovittamisesta on valmistunut kirkollishallituksen tilaama asiantuntijaselvitys.

Kirkon johtamisjärjestelmässä on ortodoksista kirkkoa sääntelevästä laista johtuvia ongelmia, joita ei voida lukea arkkipiispan tai muidenkaan piispojen viaksi. Ratkaisua näihin pulmiin pohtii kirkon lakityöryhmä, jonka työn pohjalta seuraava, tämän vuoden marraskuussa kokoontuva kirkolliskokous tekee päätökset lain ja kirkkojärjestyksen muuttamiseksi.

Pohdittavana on myös sovitteluelimen perustaminen, jotta riitoja ei olisi tarpeen viedä tuomioistuinten käsittelyyn.

Ongelmia on ollut mutta ongelmiin on puututtu. Konsta Pylkkänen sanoi sattuvasti, että jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, kun se katsoo taaksepäin. Motoksi kävisi hyvin myös Tuntemattoman sotilaan Hietasen tokaisu: ”En mää täsä syylissi kaipa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi.”

Näillä eväillä on hyvä jatkaa: ei syyllisiä etsien vaan parempia toimintatapoja etsien.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.