Eroon laitoskulttuurista

Hyvä, että lopultakin vanhuspalvelulakiin hyväksyttiin eduskunnassa sitova henkilöstömitoitus. Riittävä henkilökunta on laadukkaan hoidon ehdoton edellytys, mutta se ei yksin riitä. Vähintään yhtä tärkeää on työntekijöiden ammattitaito ja osaaminen. Ikäihmiset, jotka asuvat hoivakodeissa elämänsä viimeiset vuodet ovat usein monisairaita, ja suurimmalla osalla on muistisairaus. Heidän yksilöllinen kohtaamisensa ja toimintakyvyn ylläpitäminen edellyttävät laaja-alaista tietoperustaa ja eettistä osaamista.

Esimerkiksi muistisairaiden hoitotyössä tarvitaan paljon teoriatietoa ja kykyä soveltaa sitä hoitotilanteessa, jossa toinen osapuoli ei kenties enää pysty verbaalisesti kertomaan tarpeistaan ja tunteistaan. Tutkimuksissa on tullut esille, että rajoittavia toimenpiteitä ja rauhoittavia lääkkeitä käytetään herkemmin, ellei hoitajilla ole kykyä arvioida, mistä esimerkiksi levoton tai aggressiivinen käyttäytyminen johtuu.

Tätä arviointia ei ilman riittävää koulutusta ja teoriatietoa pysty tekemään. Rauhoittava lääke voi poistaa aggressiivisuuden, mutta ei sen aiheuttajaa. Pienikin rauhoittava lääkitys voi viedä toimintakyvyn ja tehdä muistisairaasta vuodepotilaan.

Ikäihmiselle laatua on, että häntä kuullaan ja ymmärretään, myös sanattomia viestejä ja tarpeita, palvelukokonaisuus suunnitellaan yhdessä asiakkaan ja läheisten kanssa, ja henkilökunta on tuttua, turvallista sekä ammattitaitoista. Hoidon, hoivan ja kuntoutuksen tulee olla oikea-aikaista ja oikein kohdennettua. Jatkuvasti vaihtuva henkilökunta ei mahdollista yksilöllistä ja toimintakykyä ylläpitävää hoitoa ja hoivaa, siksi tarvitaan omahoitajuutta ja pysyviä tiimejä.

Vanhustenhoidosta on luotava niin vetovoimainen ala, että hoitotyöntekijät hakeutuvat mielellään pidempiaikaisiin työsuhteisiin. Ennen kaikkea tarvitaan kulttuurin muutosta. Edelleen monessa ikäihmisten hoitoyhteisössä toimitaan perinteisen laitoskulttuurin mukaisesti, vaikka sen pitäisi ymmärtää olevan ikäihmisen viimeisten vuosien koti. Siksi Muistiliitto puhuu mieluummin yhteisökodeista kuin esimerkiksi palvelutaloista.

Muistisairas henkilö ei sairauden myöhäisvaiheessakaan yleensä tarvitse laitoshoitoa, vaan yhteisökodin, jossa hän voi avun ja tuen turvin elää mahdollisimman omannäköistä elämää. Tähän kuuluu eri ihmisillä eri asioita, mutta liian harvassa yhteisökodissa tällä hetkellä ikäihmisille varmistuu esimerkiksi liikunnallisten ja kulttuuristen oikeuksien toteutuminen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Tarvitaan strategia, päätöksiä ja rahoitus

Uimarantojen roskaaminen hämmästyttää

Älä ota koiraa

Turmiollista talousajattelua

Unohdettu kulttuurin pääkaupunki

Puolityhjiä vastaanottokeskuksia ei voi pitää veronmaksajien rahoilla auki

Yksi Savon maakunta

Monenlaista vihapuhetta on ilmassa

Monitahoisia koiraunelmia

Uutta normaalia Paavon elämässä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.