Hengiltä säästämisen tieltä kohti harkittua elvytystä

Vielä vain vuosi sitten orastaneesta tiukan ja joidenkin mielestä armottoman budjettikurin aika näyttäisi olevan ohi, kun seuraa nykyisiä tapahtumia Arkadianmäellä.

Syy moiseen joidenkin mielestä lepsumpaan tapaan käsitellä maan taloutta ja tekemisiä juontuu vaalilupauksista, joita nykyiset vallanpitäjät niin vuolaasti ennen vaaleja suolsivat.

Lupausruletit sinänsä ovat lähes toisinto aiemmistakin vaaleista, mutta ero aiempaan näyttäisi olevan siinä sinnikkyydessä, jolla lupauksista nyt koetetaan pitää edes osittain kiinni.

Onko tämä näkemys vain kirjoittajan harhaista puheitten väärää tulkintaa, jäänee lähitulevaisuudessa nähtäväksi.

Kun seuraa laajemmin maailman tapahtumia vaikkapa Yhdysvalloissa, Aasiassa, Venäjällä ja Euroopassa, uutisoituihin yksityiskohtiin sen enempää puuttumatta, näyttäisivät monet merkit johdattavan globaalin talouden yhä epävarmempaan ja ennakoimattomampaan suuntaan.

Merkit talouksien laajenevasta taantumasta ja jopa kriiseistä ovat monin paikoin havaittavissa, myöskin Suomessa.

Olisi epäviisasta ummistaa silmät tältä vääjäämättömältä kehityssuunnalta ja jättää tulevien synkkenevien näkymien vaikutukset arvioimatta myös Suomen talouskehityksen osalta.

Hallitus nojaa ohjelmissaan maan tasapainoiseen kehitykseen ja siihen tarvittavien panostusten rahoitukseen erityisesti lisääntyvän työllisyyskehityksen avuin.

Jo nyt jotkut arviot ennakoivat työllisyyskehityksen jäävän ministeriössä laskelmoiduista arvioista ja kasvun taantuvan. Jos näin käy, lähitulevaisuudessa pohdittavaksi jää miten puuttuva vaje katetaan.

Mennäänkö ohjelman mukaisella ratkaisulla pidättäytyä annettujen lupausten täytäntöönpanosta, vaiko lisätäänkö tänään niin edullista lainanottoa ja valtion velkaannuttamista?

Lupausten pettäminen ei varmasti tietäisi hyvää kannatuksen kannalta. Leikkausten ja verojen nostamisen sekä valtion omaisuuden myynnin tiet ovat tältä hallituspohjalta ymmärrettävistä syistä pois suljettuja.

Tilannetta oleellisesti hankaloittavat hallituspuolueitten sisäiset niin erilaiset tahtotilat ja porvarillisen, tosin monissa asioissa erimielisen opposition profiloituminen vastustamaan lähes kaikkea. Tämä heikentää myös parlamentaarista yhteistyötä.

Huonoista vaihtoehdoista tulisikin valita se vähiten huono eli lisälainanotto, joka muutoinkin olisi ainut järkevä ratkaisu useiden uusien väyläinvestointien realistiseksi rahoittamiseksi. Halutaanhan meillä rataverkon säilyvän valtion omistuksessa.

Ratkaisu synnyttäisi nopeasti työtä investointien käynnistyessä riippumatta siitä, missä maailman talous milloinkin lepää.

Toisaalta investoinnit koko maan tasapuoliseen kehittämiseen loisivat uskoa ihmisten elämään ja turvaisivat kasvua eri suhdannetilanteissa yritysten ja ihmisten välttämättömien kuljetus- ja kulkuyhteyksien parantuessa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Vastuullista ja kestävää talouden ahdingosta huolimatta

Lähiomainen sairauden kuplassa

Hatsala sopisi kongressi- ja messualueeksi

Maapallo toimii neljän asian varassa

Sydämen sivistystä kirjoitteluun

Vanhemmuuden tuen leikkaaminen ei tuo säästöä

Onko nälkävyölle vaihtoehtoja?

Siilinjärvi satsaa ja säästää

Punainen lanka pahasti hukassa

Miksi sosiaaliala vaikenee?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.