Jäitä hattuun suunnittelijoille

Mikäli lehdet eivät pääkirjoituksia myöten julkaise aprillijuttuja muutamaa kuukautta liian aikaisin, niin Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteilla kalastuslakiin tuleva asetusluonnos, jossa määrätään hauelle ja kuhalle sekä ylä- että alamitta.

Hauen kohdalla sallittuja olisivat 45–90 sentin välillä olevat kalat. Kuhalle vastaavat mitat olisivat 45–70 senttiä. Lukumääräisesti molempia kaloja saisi kalastaa vain kolme kalaa henkilöä ja kalastusvuorokautta kohti.

Jos presidentti Urho Kekkonen vielä eläisi, hän varmasti kalamiehenä viestittäisi asetusta sorvaaville kuten vanhoina hyvinä aikoina: Saatanan tunarit!

Kun puhutaan sisävesistä, niin uskovatko asetusta suunnittelevat todella, että kyseiset kalalajit ovat kalastuksen vuoksi jotenkin uhanalaisia?

Olisikohan syytä kaivaa esille vaikka viime kesän uistelukilpailujen tuloksia. Parinkymmenen kilon saaliilla ei venekunta yleensä päässyt lähellekään palkintopallia. Voittoon tarvittiin useimmiten sataa kiloa lähentelevä saalis.

Olettavatko asetusta miettivät, että kilpailuissa nostettiin kyseisistä järvistä viimeiset kalat, koska saaliit olivat niinkin hyviä?

Rajoitusten sijaan kotimaisen kalan pyyntiä ja käyttöä pitäisi kaikin keinoin pyrkiä edistämään. Maahan tuodaan kymmeniä miljoonia kiloja ulkomaista kalaa, vaikka omat järvemme ovat selvästi alikalastettuja.

On turha kuvitelma, että kalamieheltä omasta tarpeesta ylimenevä saalis päätyisi jotenkin haaskuuseen. Tuoreella ja ensiluokkaisella kalalla on kyllä ottajia, ja harvassa ovat ne kalamiehet, jotka pyytävät ylimääräisestä saaliista maksua ystäviltä tai naapureilta.

Kalastamaan lähdettäessä on mahdotonta tietää, asettuuko kalojen koko tai saalismäärä valmisteilla olevan asetuksen määräämiin rajoihin. Joskus kaloja tulee yli oman tarpeen, toisinaan ei ainuttakaan. Juuri sinähän kalastuksen jännittävyys ja mielekkyys piileekin.

Pian seitsemänkymmentä vuotta kalastusta harjoittaneena olen saanut seurata, kuinka kalastajamäärät puolittuvat yleensä vuosikymmenessä.

Sotien jälkeen maaseudulla asui kymmenkertainen määrä ihmisiä nykyiseen verraten. Silloin kalastusta harrastettiin joka taloudessa, ja ellei niin olisi tehty, nälkä olisi vieraillut monessa ruokapöydässä.

Kalaa vaan riitti silloinkin, vaikka kalastajamäärät olivat monikymmenkertaiset nykyiseen verraten.

Kalastus on mielenkiintoisuudestaan huolimatta raskasta puuhaa. Siksi se ei nuoria juurikaan kiinnosta, kun on olemassa älypuhelimet ja netit.

Näyttää siltä, että tulevaisuudessa uusiutuva ja arvokas luonnonvara jää yhä enenevässä määrin hyödyntämättä ja kalan tuontimäärät lisääntyvät entisestään. Sen tähden suunnitteilla olevat kalastusrajoitukset vaikuttavat pelkästään naurettavilta tai kehnolta vitsiltä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

KYS laittaa laskut perintään

Välttämätöntä toimintaa tulevaisuutta ajatellen

Onko oikeasti järkevää?

Kuluerä vai tulonlähde?

Alijäämä(i)stä ajattelemista Suomen tulevaisuudesta

Maanviljelijä tuntee luonnontalouden lait

Lähiomainen sairauden kuplassa

Vastuullista ja kestävää talouden ahdingosta huolimatta

Hatsala sopisi kongressi- ja messualueeksi

Maapallo toimii neljän asian varassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.