Kinahmi maistuu makealta

Lukijan Sanomissa oli 18.3. Tauno Hirvosen tulkinta Puijo-nimestä niin, että se juontaisi jopa ranskan kielestä venäjän poijua merkitsevän pui-sanan kautta jonkinmoista kelluvaa tynnyriä merkitseväksi merkiksi tai opasteeksi. Mene ja tiedä, onko niin, onhan Puijon silhuetti jo kaukaa vedenkulkijalle merkki siitä, mistä tuon maineikkaan kukkulamme löytää.

Minua ovat aina kiehtoneet vanhat paikannimet ja niiden alkuperä. Äskettäin luin jonkin kielitieteilijän tekstistä, että meidän lukemattomat jänis-alkuiset paikannimemme eivät läheskään aina juonnu jänis vemmelsäärestä, vaan niiden alkuperä olisi kantasuomen juku äenes tai sen äännetapainen sana, joka merkitsee reittiä, jonka kautta polku, venereitti tai muu sellainen kulkee. Siten lukuisat Jänisjärvemme ja jopa itse rajantakainen Ääninen olisivat kulkureittejä ja niiden ”etappeja”.

Nilsiässä sijaitsevan harjannealueen Kinahmi-nimi on aina ”maistunut” suussani Puijon lailla aika makealta. Olen mieltänyt sen saameperäiseksi, mutta sen merkitys on jäänyt minulle hämärään. Olen nyt kevään mittaan ja varsinkin näin karanteenin aikana lukenut kansalliseepostamme Kalevalaa jo ties monennenko kerran läpi. Sen Lemminkäisen sotaan lähdöstä kertovassa runosta (30. runo) löytyy kinahmi-sana pienellä alkukirjaimella kirjoitettuna:

”Kun et tuosta kyllin saane, kylmä muita kummempia!

Kylmä kuumia kiviä, palavoita paateroita,

rautaisia kalliota, vuoria teräksisiä,

Vuoksen koskea kovoa, Imatrata ilkeätä,

kurimuksen kulkun suuta, kinahmia kauheata!”

Täytyi heti etsiä Nykysuomen sanakirjasta, mitä se kinahmista sanoo: ”... harv., kosken kuohu, kurimus; paikka, jossa liikojen vesien kuvitellaan juoksevan maan alle.” Eli olikohan Kinahmi Nilsiän muinaisille asukkaille kivinen paikka, jossa runsaasti ”maanalaisia vesiä”, lähteitä.

Omasta nimestäni Reinikka tiedän sen verran, että sekin merkitsi vanhoina aikoina ainakin Kainuussa jonkinmoista rannalla olevaa merkkiä, ehkä matkamiehille ”majakkaa” ja levähdyspaikkaa. Suomen kansan vanhoista runoista löytyy nimittäin säepari: ”Rannat on täynnä reinikoita, niemet reinikan tulia”.

Maaningan Petsamossa kertoi minulle puolestaan Husson vanhaemäntä, että reinikaiset ovat Savon murteessa niitä rannoilla olevia linjamerkejä, joiden avulla reimarit kiinnitetään laivareittien varteen paikoilleen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Uhka eteläsavolaisille yrityksille ja kiertotaloudelle

Nyt kesätöitä nuorille

Karsitaanko jostain muusta kuin hävittäjistä?

Risto Murto varoittaa: Suomelle voi käydä kuten Italialle ja Kreikalle – talouskriisien lasku jää nuorille työikäisille

Miksi puisto hylättiin?

Myydä voi vain kerran

Toimintakulttuuria kehitettävä

Suomi tarvitsee ryhtiliikettä

Vinkki päättäjille koronan kurimuksessa

Omaisten huoli jatkuu

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.