Kyllä – pienten vikojen korjaaminen ajoissa kannattaisi

Olli Hartikainen käy läpi tuttuja ja Savon Sanomienkin sivuilla usein esiteltyjä tienpidon haasteita ja ongelmia (SS 3.7.). On hienoa, että julkinen keskustelu lähes meitä kaikkia koskettavasta väylien kunnon rapistumisesta on viime aikoina ollut aktiivista.

Kirjoituksessa kerrattu arvio riittämättömistä korjauksista teiden kunnon rapistumisen syynä pitää paikkansa. Ja kuten Hartikainen toteaa, korjausten riittämättömyyden syynä on tarpeisiin nähden riittämätön rahoitus. Tästä on seurannut tierakenteiden uusimistahdin hidastuminen ja siten rakenteiden ikääntyminen.

Itä-Suomessa päätieverkon ulkopuolisen päällystetyn tieverkon päällysteiden keski-ikä kasvaa vuosittain ollen tällä hetkellä noin 20 vuotta. Itä-Suomen noin 9 000 kilometrin päällystetystä maantieverkosta huonokuntoisia on noin 1 300 kilometriä – vuonna 2010 luku oli noin 670 kilometriä.

Myös sorateiden ja teiden kuivatuksen kunnossapidon rajoitteena on ollut jo pitkään määrärahojen riittämättömyys. Sorateiden kulutuskerroksia ei ole pystytty uusimaan riittävästi eikä ojien perkauksia ole voitu tehdä kuin vähäisessä määrin.

Soratiet ovat pääsääntöisesti niin sanottuja rakentamattomia teitä, ja niiden kantavuus ei riitä nykyajan painaville ajoneuvoille, vaan tiet menettävät ryhtinsä ja levenevät nopeasti. Ojitusten yhteydessä palautetaan yleensä myös tien leveys ja oikea muoto. Nykyrahoituksella tämä on mahdollista vain noin 15 vuoden välein.

Toinen ongelma sorateillä on puutteelliset kulutuskerrokset. Näihinkin urakoihin on voitu sisällyttää sorastusmääriä niin rajallisesti, ettei tilannetta ole pystytty korjaamaan. Levinneiden ja muotonsa menettäneiden sekä kulutuskerrospuutteellisten sorateiden kesäkunnossapito on vaikeaa, eikä siinä valitettavasti auta enää tiehöyläkään.

Arvio urakoiden kilpailuttamisesta pelkästään hinnalla ei pidä paikkaansa. Tilaaja määrittelee halutun laatutason, ja kilpailu ratkaistaan hinnan sekä urakoitsijoiden esittämän laadun perusteella.

Toisin kuin Hartikainen antaa ymmärtää, tienpitäjällä ja urakoitsijoilla on tietoa ja kokemusta riittämiin. Talonomistajavertausta soveltaen voi pohtia, kuinka osaava ja kokenut tekijä pystyy maalaamaan talonsa seinät, kun rahat riittävät maalin ostamiseen vain räystäslautoihin. Silloin ei ole merkitystä, onko maalarilla käytössään pensseli, tela vai ruisku – tyhjästä kun ei tasaista maalipintaa aikaiseksi saa. Erityisen hankala maalarin tilanne on, jos päätökset maalin ostamisesta tekee – tai jättää tekemättä – joku muu.

Tienpitäjä on hieman maalitonta maalaria paremmassa tilanteessa, sillä uusi hallitusohjelma antaa viitteitä rahoituksen ja toimintaedellytyksien lisääntymisestä. Hallitusohjelman mukaan perusväylänpidon vuotuista rahoitustasoa ollaan lisäämässä 300 miljoonalla eurolla.

Tätä kirjoittaessa ei ole vielä tietoa, kuinka lisääntyvä rahoitus kohdennetaan maanteille, raiteille ja vesiväylille. Myöskään sitä, miten raha jaetaan alueille ja kuinka sen käyttöä esimerkiksi päällysteiden ja sorateiden kunnostamiseen ohjataan, emme vielä tiedä.

Alueellisesta tienpidosta vastaavana toimijana ely-keskuksessa odotamme näitä linjauksia ministeriöstä ja Väylävirastosta kesälomien jälkeen, jotta pääsemme käyttämään osaamistamme ja kokemustamme kaikkien tienkäyttäjien parhaaksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

KYS laittaa laskut perintään

Välttämätöntä toimintaa tulevaisuutta ajatellen

Onko oikeasti järkevää?

Kuluerä vai tulonlähde?

Alijäämä(i)stä ajattelemista Suomen tulevaisuudesta

Maanviljelijä tuntee luonnontalouden lait

Vastuullista ja kestävää talouden ahdingosta huolimatta

Lähiomainen sairauden kuplassa

Hatsala sopisi kongressi- ja messualueeksi

Maapallo toimii neljän asian varassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.