Maaseudut mahdollistavat kaupunkien olemassaolon

Muistan ihmiset ja ymmärrän miljardit, joita maaseudulta 1960-luvulta alkaen on siirtynyt miljoonapäisen muuttoliikkeen ja perintöjen kautta elävöittämään kaupunkien elinvoimaa. Suuntaus jatkuu edelleen.

Kymmenien tuhansien maaseudun rakennusten heitteille jääminen ja tuhoutuminen on kaikilta pois. Kallista on jatkuva uusiorakentaminen kaupungeissa.

Vuonna 2005 tehdyn kanadalaisen tutkimuksen mukaan miljoonakaupunki Toronton asukkaiden ravinto on heidän ruokapöydässään kuljettuaan ensin 5 400 kilometriä. Ruuan ja ravintoraaka-aineiden kuljettelua tapahtuu kaikkialla kaupungistuneessa maailmassa lisääntyvästi sitä mukaa kuin maaseudut tyhjenevät kaupunkeihin. Ravinto sukkuloi yhä vinhempaan pyörivien pyörien, öljyn varassa.

Maailman väestöstä yli puolet eli noin 4 miljardia ihmistä asuu nyt kaupungeissa. Lähes kaikki ravinto ja useimmat muut raaka-aineet kuljetetaan kaukaa maa- ja metsäseuduilta kuluttajille kaupunkeihin ja niiden liepeillä oleviin jalostuslaitoksiin. Näitä muita ovat puu, sora ja malmikaivannaiset, jotka ovat enemmän tai vähemmän syvällä maaseudulla.

Metsä- ja routa-Siperian kaasu turvaavat eteläisen Suomen ja monen Euroopan kaupungin ja teollisuuslaitoksen energiata­loutta. Raakaöljyä pumpataan tuhansien kilometrien takaa aavikoilta ja erämaista jalostamoihin.

Vettä johdetaan maaseutujen vesistöistä väestötihentymille, samoin pääosa vesi- ja tuulivoimasähköstä. Ympäristöllisesti tuulivoimalat soveltuisivat luontevasti seuduille, joissa liike ja melu on jo jatkuvaa ja pysyvää.

Jätevesipuhdistamojen pääosin puhdistetut vedet ohjataan lääkejäämineen rannikkovesiin ja maaseudun vesistöihin.

Jos tämä yötä päivää pyörivä ravinto- ja raaka-aineralli jonkin esteen vuoksi pysähtyisi, tulisi nopeasti pula ruuasta ja teollisuuslaitokset hyytyisivät raaka-ainepulaan.

Maaseutujen kasvipeitteiset pellot ja metsät sitovat hiiltä, tuottavat suuren osan happea ja puhdasta ilmaa. Kaupungeissa maaperä tukahtuu laajenevasti rakennusten, asfaltin ja betonin alle.

Jos suomalainen maatalous minimoitaisiin, maaseudut muualla Euroopassa ja maailmalla tuottaisivat myös suomalaisten ruuan. Olisimme riskialttiin kaukotuotannon ja -kuljetusten varassa. “Meidän äiti” tekisi omista raaka-aineista yhä harvemmin ”teidänkin äitien ruuat” ja tuontiraaka-aineista silloinkin, jos jokin virus ei estä tuontia.

Urbanismi ei edelleenkään pääse irti maaseuturiippuvuudestaan. Vieläkään ei eletä pelkillä ”tieteen tableteilla”, joskin yritetään kehitellä ruokaturvaa laboratorioissa ilman maataloutta, kuten erilaisia keinohöystöjä leivän päälle.

Maa- ja metsäseutujen uusiutuvien luonnonvarojen välttämätön hoito, järvi- ja rannikkokalastus eivät onnistu ilman tekijöitä. Ruuhkavapaa etätyö avaa uusia mahdollisuuksia, kesämökki ja retkeilevät luontosuomalaiset tarvitsevat huoltajansa. Varsinkin kun ilmastoahdistus ja terveydelliset riskit uhkaavat typistää siipiä kaukomatkailulta.

Viime kädessä elämän perusteet ja se omavaraisuus, jota globalismissa on vielä jäljellä, kumpuaa luonnosta, maaseuduilta ja niiden takaisilta paljon parjatuilta Impivaaroilta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Tarpeetonta tavaraa on liikaa

1500-luvun hallintomalli ei toimi nykyajan ympäristössä

Revisionismia ja kunnioitusta historian tulkintoihin

Maskit käyttöön ja heti!

Riippuvuuden tunnistamisen ja hoitamisen tuskasta

Tuokaa lapset edelleen kasteelle

Suomi on kolonialismin kohteena

Kolilta voisi hakea oppia

Mikkelissä vahvistuisi Itä-Suomen kirjasto-osaaminen

Tuulimyllyistä ongelmajätettä

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.