Metsäkö hoitaa lauluin ja huiluin?

Tuntemuksemme ympäröivästä luonnostamme ovat radikaalisti muuttuneet vuosikymmenten mukana. Vielä runsas puoli vuosisataa sitten olimme luonnon kanssa yhtä, kun elimme maaseutuelämää. Tänä päivänä lähdemme kaupunkiasunnoistamme hakemaan alkuperäistä luontoa kaukaakin. Muutos on suuri.

Elimmekö ennen luonnon kanssa yhteisessä ”paratiisissa”? Emme aina, kun oli lähdettävä leipä metsästä hakemaan pelkästään rukkaskäsin tai kääntämään kivet raunioiksi pelloilta ennen kylvöä.

Mutta toisaalta: emmehän me metsistämme ja pelloiltamme ole minnekään kaikonneet. Ne ovat edelleen meissä: näemme ne vain uudella tavalla.

Kuuntelin hörökorvin, kun Ylen radio ykkösellä keskusteltiin metsään menemisestä laulaen ja huiluin soittaen. Se parantaa ihmistä, sanottiin ohjelmassa.

Ollaanko tässä huuhaan jäljillä, tuli ensimmäisenä mieleen, mutta sitten kerrottiin, että tällainen hankeajatus on saanut jo kansainvälistä huomiota, ja Suomessa on kokoontumisiakin ollut aiheen ympärillä. Ja kaiken kukkuraksi Suomea pidetään johtavana maana maailmassa tämäntyyppisessä metsäajattelussa.

Näinkö olemme tulleet tulevaisuuden uusille porteille? Mutta tarkemmin ajatellen; siellähän meidän tuleekin olla – vaikka kuinka korkeissa ulottuvuuksissa, kunhan vain haemme uusia ideoita ja mahdollisuuksia.

Jos tämä on metsäluontomme romantisoimista, niin jo Aleksis Kivi näki nämä samat näyt runoissaan ja kertomuksissaan, ja itkuvirsien laulajat lauloivat luontoäitiä avuksi kohtaloihin. Ja onhan metsä kirkkona kuulunut mielikuviimme ammoisista ajoista lähtien.

Mutta tähän päivään: kun metsiemme taloudellisen hyötykäytön uusia mahdollisuuksia tutkitaan entistä kiivaammin, niin toki tähän tarkoitukseen voivat soveltua myös henkiset tuotoksemme, jos vain niitä syntyy. Onko matkailumme jo oivaltanut laulavat metsämme?

Näin kun eteenpäin hahmotamme, meillä on syy nähdä onnekas maa: metsämme kasvavat ja uudistuvat ja järvemme ovat tuhatlukuiset niin kuin ovat aina olleet.

Mutta vastuumme on kasvanut: luontoa kumppaninamme on meidän hoidettava paremmin ja kestävämmin, sillä uhkia on monia – nekin meistä itsestämme lähtöisin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.