Ministerin painajainen

Juuri nimitetty Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri miettii ankarasti. Toki hän tehtävänsä tietää, mutta kun Pohjoismaiden yhteistyössä ei ole ongelmia ja Pohjolan valtiot ovat maailman tasa-arvoisimpia.

Ministeri säntäilee edestakaisin Säätytalossa, jossa kollegat ovat jo täydessä työn touhussa: työministeri nostamassa työllisyysastetta, liikenneministeri piirtelemässä nopeita oikoratoja, opetusministeri miettimässä, miten motivoida nuoriso jatkamaan koulunkäyntiä pakolliselle toiselle asteelle, maatalousministeri ähertämässä luetteloa poistettavista kauppojen omista tuotemerkeistä, jopa puoluetoveri, pikavippilakien kimpussa tuskaileva oikeusministeri käskee tylysti olla häiritsemättä.

Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri alkaa olla jo epätoivon partaalla: kun palkkaakin maksetaan kymppitonni kuussa ja maanviljelijänä on tottunut palkkansa työtä tekemällä ansaitsemaan.

Kunnes vaimo ratkaisee ongelman, kuten vaimot yleensä, ja neuvoo lähestymään ministerin tehtävää aivan toiselta kantilta ja miettimään, onko Suomi kaikessa tasa-arvoinen muiden Pohjolan valtioiden kanssa. Esimerkiksi Suomen kansan lempiurheilussa – yhtään jääkiekkoa väheksymättä – maastohiihdossa? Ei ole. Norja kahmii lähes kaikki arvokisamitalit ja jos jotain jää, niin Ruotsi loput. Suomelle jää yksi vaivainen pronssimitali!

Ministeri myöntää, kuten miehet yleensä, vaimon olevan oikeassa, ja kutsuu oitis urheilusta vastaavat Pohjoismaiden ministerit koolle. Nämä kuuntelevat myötätuntoisesti suomalaista kollegaansa ja myöntävät, että Pohjolan valtioiden keskinäinen tasa-arvo maastohiihdossa on todella kaukana, mutta siihen on olemassa ratkaisu...

Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri herää ja jää harmistuneena miettimään, mikä se ratkaisu olisi mahtanut olla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.