Moniammatillisuus on mahdollisuus, ei uhka

Psykologi Milla Maaria Kansanoja kirjoitti koulujen mielenterveyspalveluista (SS 2.2.). Jo useamman vuoden ajan erikoissairaanhoidossa on havaittu hyvin mittava lähetemäärän kasvu; 13 – 17-vuotiaista jopa 10 prosenttia on nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa suosituksen ollessa noin 5 prosenttia.

Häiriöiden määrän ei ainakaan suuresti ole katsottu lisääntyneen. Liian paljon ohjautuu erityistasolle, siis jokin järjestelmässä vuotaa. Tämän kysynnän edessä erikoissairaanhoidossakin joudutaan jatkuvasti päivittämään työ- ja yhteistyötapoja ja kohtaamisten sisältöjä.

Koulun oppilas- ja terveydenhuolto kuormittuvat yksilökohtaisesta työstä ja varsinaiseen yhteisölliseen, terveyttä edistävään työhön ei riitä aika. Psykologin tutkimuksiin esimerkiksi oppimisvaikeutta epäiltäessä on pitkät jonot.

Samat pullonkaulat palvelujärjestelmissä on todettu vuosia sitten muun muassa Iso-Britanniassa, jossa on lähdetty jalkauttamaan näyttöön perustuvia menetelmiä, muun muassa Kansanojan kyseenalaistamaa IPC-menetelmää (kuuden kerran ohjaus lievästi masennusoirein oireilevalle nuorelle).

Se, että Suomessa on päätetty lähteä kouluttautumaan nimenomaan masennus- ja ahdistusoireilun kohtaamiseen, perustuu epidemiologiseen tietoon näiden oireiden ylivoimaisesta yleisyydestä ja toisaalta maailmalla vahvasti tutkittuun tietojen menetelmien toimivuudesta.

Espoo-hankkeessa vuonna 2016 osa nuorista sai IPC-hoidon ja osa tavanomaisen hoidon. Palaute ja kommentit olivat erinomaisia: vain 8 prosenttia nuorista jatkoi erikoissairaanhoitoon, ja myös tavanomaisen työn tekijät halusivat nopeasti itselleen menetelmäkoulutuksen. Mukana oli myös innokkaita psykologeja.

Moniammatillinen tiimityö on toinen asia, jota haluan korostaa. Erikoissairaanhoidon tiimini koostuvat pääosin sairaanhoitajista sekä erityistyöntekijöistä (psykologi, lääkäri, sosiaalityöntekijä ja toimintaterapeutti). Jokaisella on omat spesifit tehtävät ja sitten paljon yhteistä työtä. Useammat silmät näkevät syvemmälle, ja tiimi on enemmän kuin jäsentensä summa.

Kansanoja viittaasi siihen, että psykiatrisen sairaanhoitajan osaaminen ei koulumaailmassa riitä. Ajattelen, että oman poliklinikkani jokainen sairaanhoitaja on huippuosaaja mielenterveysasioissa niin kuin psykologimmekin.

Se, tarvitaanko kouluille etulinjaan korkeasti koulutettuja psykologeja, joita tänne periferiaan asti ei edes riitä, vai voivatko muutkin ammattiryhmät tehdä terveyden edistämistä, oireiden tunnistamista ja lyhyitä interventioita, ei ole ammattiliittojen edunvalvonta-asia.

Menetelmäkoulutusten avulla osaamisen taso voidaan kaikissa ammattiryhmissä päivittää hyvin sille tasolle, mitä tämänhetkinen palvelujen kysyntä vaatii. Uuden ammattiryhmän tulo kouluille voitaisiin uhan sijasta nähdä mahdollisuutena: psykologi voisi keskittyä siihen omaan ydintyöhön, mitä muut eivät voi tehdä, sekä terveydenhoitaja saisi rinnalleen yhteistyökumppanin mielenterveysasioihin. Ennen kaikkea: apua ja tukea kaipaava nuori ja perhe saisivat lisämahdollisuuden vaikkapa kotiin jalkautuvaan tukeen ja arvioon.

Kaikella kunnioituksella: tehdään yhdessä työtä sen eteen, että nuoremme voivat tulevaisuudessa paremmin, perheitä unohtamatta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Viimeksi voimassa sota-aikaan

Ytyä Kuopion ytimeen

Kysymyksiä riittää edelleen tietotulvasta huolimatta

Kriisissä striimaus ei riitä

Väärä yhtiömuoto?

Hengittäminenkö helppoa?

Koronaviruksella laaja tartuntaketju

Kesäjuhlat vaarassa jäädä pitämättä

Työmatkapyöräilyä kannattaa lisätä Kuopiossakin

Rakkaalla lapsella...”Kummastelija” ihmetteli usean nimen käyttöä Kuopion Puijon selänteen läntisestä alueesta (SS 21.3.).

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.