Muistokirjoitus – vaiko sittenkin jälleennäkemisen toivoa?

Uusi kausi alkaa ja viime kauden pettymys on taakse jäänyttä. Omalla kohdallani tein jotain, mitä en koskaan kuvitellut tekeväni: hylkäsin KalPan joulun alla!

Joukkue jaksoi läpi sen raskaan marraskuun, minä en. Voin pahoin johtuen keltamustien vaikeasta ajanjaksosta. En vain voinut kestää sitä tulosseurantaa: tappio toisensa perään, etenkin kun pari kautta aiemmin koettu finaalisarja oli jotain ainutlaatuista.

Tein niinkin radikaalin teon, että luovuin pelipaidoistani, joita olin saanut ylpeänä kantaa monien vuosien ajan niin Mustan verkoston jäsenenä kuin yksinäisenä sutena, joka ei osannut puhua savoa saati tullut aina ymmärretyksi oman murteeni vuoksi, mutta jääkiekko yhdisti.

KalPan historian ensimmäisen finaalisarjan jälkeen kaudella 1990 – 1991 olin 16-vuotias tossu- ja katulätkää pelaava teini pesäpallo- ja painikaupungista Seinäjoelta tunnin matkan päässä Vaasasta. Tuolloin kaupungin oma jääkiekkoseura pelasi silloista kakkosdivaria, nykyistä Suomi-sarjaa kuten Vaasan Sportkin.

Tuohon aikaan lähes kaikilla eteläpohjanmaalaisilla oli suosikkinsa luonnollisesti Tampereelta tai Porista, mutta minä rakastuin johonkin erilaiseen. KalPa sai sympatiani hävityn finaalisarjan jälkeen eikä ole sydämestäni kadonnut edes konkurssien jälkeisinä Suomi-sarja-aikoina.

Armeijan jälkeen aloin käydä KalPan matseissa ja vuosien saatossa tutustuin otteluissa moniin KalPa-kannattajiin. Osana kannattajaryhmää kiersin lähes kaikissa vierasmatseissa, jotka täältä toiselta puolelta Suomea oli saavutettavissa. Omasta ja varmasti monien muidenkin keltamustien mielestä parasta kannattaja-aikaa elettiin kuitenkin mestiksessä juuri ennen liiganousua. Itse koin finaalit Vaasassa Sportia vastaan vieraskannattajien katsomossa omieni joukossa.

Nyt suhteeni KalPaan on hieman pelottava. Miten kausi lähtee käyntiin vaikuttaa paitsi joukkueeseen myös omaan uskooni. Jaksanko, vai oliko viime kauden luovuttamiseni hyvästä?

Etäkannattajana elin ehkä liikaa suurissa odotuksissani, joihin muutama hyvä playoff-kausi tuuditti, joten paluu nöyrään altavastaajan kannattamiseen on taas paikallaan. Savolaiset kannattajat ovat tunnetusti rauhanomaista porukkaa joukossaan suurenmoisia persoonia. Tapaamisiin viimeistään Veljmies-patsaalla. KalPa ei sydämestäni lähde.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Valinnaisuutta ei saa rajata

Vielä enemmän tornitaloja Kuopioon?

Asunnottomuus ei kuulu Kuopioon

Perustaso täyttyy Kuopiossa, mutta aina voidaan parantaa

Kuulokuntoutuksessa alueellista epätasa-arvoa?

Fysioterapeuttien virkoja hoitokoteihin

Lähipiirin hätää ei tunnisteta

Sydämen sivistystä päätöksentekoon

Revanssin paikka Puijon portaat

Maidontuotanto Suomessa alle pulavuosien

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.