Paraneeko turvallisuutemme uhraamalla 33 suomalaislasta?

Vuonna 1942 Suomi luovutti Gestapolle kahdeksan juutalaispakolaista, jotka yhtä lukuun ottamatta menehtyivät Auschwitzissa. Tapauksesta on sittemmin kirjoitettu väitöskirja, lukuisia lehtikirjoituksia, paljastettu muistomerkki Tähtitorninmäellä ja esitetty vuonna 2000 valtion virallinen anteeksipyyntö.

Historia ei tule kiittämään niitä suomalaisia päättäjiä, jotka nyt kieltäytyvät pelastamasta al-Holin pakolaisleiriltä Syyriasta edes omia kansalaisiaan, 33:a suomalaista lasta ja heidän äitejään, joita odottaa siellä väkivallan tai sairauden lyhyeksi katkaisema elämä syrjittynä ja hyväksikäytettävänä muukalaisena.

Leirin 74 000:ta vankia vartioivien SDF-kurdijoukkojen tiedottaja Mustafa Bali vaatii kutakin maata hakemaan pois omat kansalaisensa. Lukuisat maat ovat näin jo tehneet, ja kansainvälisen oikeuden mukaan myös Suomi on velvollinen ottamaan vastaan kansalaisensa.

Suomen päättäjät selittävät kuitenkin vakavalla naamalla, että vaikka ”lapsen etu onkin aina asetettava etusijalle”, näitä lapsia ei aiota hakea Suomeen koska (i) lasta ei voi erottaa äidistään, (ii) tulisi kalliiksi selvittää jokaisen suomalaisen Isis-äidin mahdolliset rikokset Isis-kalifaatissa, (iii) radikalisoituneet Isis-äidit ja heidän vaikutteilleen altistuneet lapsetkin saattaisivat Suomeen päästettyinä muodostaa turvallisuusuhkan ja (iv) olisi odotettava pohjoismaista, EU:n ja ehkä jopa YK:n ratkaisua.

Nämä ovat kaksinaamaisia tekosyitä ohittaa juuri se lapsen etu, jonka kulloinenkin haastateltava toki muistaa mainita ensisijaisena – tarkoittamatta tällä mitään.

Entä minkälaiset ovat suomalaisten äitien ja lasten oikeudet toisiinsa sekä suomalaisiin kohdistuvat turvallisuusuhkat nyt, ilman mitään Isis-äitejä ja -lapsia? Suomessa on huostaan otettuna, siis äideistään erotettuna, 19 000 lasta, joista jokaisen perusteet ovat lievemmät kuin al-Holin leirin lasten kohdalla.

Suomalaiset tekevät Suomessa vuosittain 1 600 törkeää pahoinpitelyä, 1 400 raiskausta, saman verran lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä ja 60 – 100 henkirikosta.

Näiden tekijöitä ei tuomita loppuelämäkseen vankiloiden muurien sisälle, joten heitä vapautetaan joka vuosi takaisin yhteiskuntaan yli 4 000, moni uudeksi turvallisuusuhkaksi tutuille tai tuntemattomille. Lisäksi Suomessa on SuPon mukaan satoja henkilöitä, joilla on yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin.

Näihin suhteutettuna yhdentoista suomalaisen Isis-äidin ja heidän lastensa turvallisuusuhka on täysin kestämätön peruste kolmenkymmenenkolmen suomalaisen lapsen hylkäämiseen maailman pahimpaan väkivallan pesään.

Sellaisen esittäjän on syytä kysyä itseltään omaa perimmäistä motiiviaan. Olisiko se esimerkiksi halu kostaa Isis-äideille heidän jyrkästi nykysuomalaisen arvomaailman vastaiset valintansa – entä heidän lapsilleen?

Yhtäkaikki, terrorismin torjuntaan erikoistuneen kansainvälisen Soufan-tutkimuslaitoksen mukaan turvallisuusuhkaa hallitaan tehokkaimmin nimenomaan tuomalla sekä äidit että lapset kotimaahansa – tutkittavaksi, hoitoon ja valvontaan.

Lasten edun asettaminen ensisijaiseksi voi tarkoittaa ainoastaan sitä, että heidät on haettava pois leiriltä välittömästi. Kaikki muu on toissijaista. Kysymykset syyllisyyksistä, rangaistuksista, vastuista, maksajista on tietenkin hoidettava aikanaan, mutta ei ensisijaisten asioiden kustannuksella.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

KYS laittaa laskut perintään

Välttämätöntä toimintaa tulevaisuutta ajatellen

Onko oikeasti järkevää?

Kuluerä vai tulonlähde?

Alijäämä(i)stä ajattelemista Suomen tulevaisuudesta

Maanviljelijä tuntee luonnontalouden lait

Vastuullista ja kestävää talouden ahdingosta huolimatta

Lähiomainen sairauden kuplassa

Hatsala sopisi kongressi- ja messualueeksi

Maapallo toimii neljän asian varassa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.