Petopolitiikkaan saatava muutos

Tekemäni kantelu oikeusasiamiehelle on herättänyt hyvää keskustelua. Kiistämätön tosiasia on, että susien todellinen määrä on salaisuus, jota luonnonvarakeskus varjelee kaikin keinoin.

Maaseudun ihmisiltä on viety turvallisuuden tunne, kun sudet saavat liikkua talojen pihoissa vapaasti eikä heillä ole välitöntä mahdollisuutta avun saantiin. Pelkkä ilmoitus viranomaiselle ei auta pienten lasten pihaleikkejä turvaamaan. Tällaisten vaaratilanteiden torjumiseksi tarvitaan mahdollisuus suden välittömään poistamiseen pihapiiristä.

Äskeiset tapahtumat Kauhajoella antavat hyvän suunnan. Susi oli seurannut kävelyllä ollutta ihmistä pihaan saakka ja jäänyt oleskelemaan pihapiiriin. Vaaratilanne oli ilmeinen. Paikallinen poliisi toimi oikein ja myönsi suden poistoluvan heti.

Miksi täällä Itä-Suomessa viranomaisten toiminta on ihan muuta? Ovatko kansalaiset lain edessä tasa-arvoisia?

Iso muutos julkisen vallan suhtautumisessa maaseudun ihmisiin on tapahtunut viime vuosina. Se näkyy hyvin Luonnonvarakeskuksen suurpetopolitiikassa. Aikaisemmin susi luokiteltiin suurpedoksi, jonka reviiri on metsissä ja salomailla. Nykyinen linja on, että ihmisen pitää sopeutua susien tuloon talojen pihapiiriin. Tätä vartenhan Metsähallitus ja poliisi saivat reilut 5 miljoonaa euroa vuosien valvontatyöhön, jotta susien hyvinvointi turvataan.

Samalla hankkeen perusteluissa metsästäjät leimattiin lainrikkojiksi. Tämäkö on valtiovallan virallinen kanta 300 000 metsästäjään tänään?

Miksi nuo miljoonat käytetään susien turvallisuuden takaamiseen viranomaisvoimin? Eikö pienten lasten henkeä ja terveyttä koulutiellä pitäisi turvata kaikin keinoin? Noilla viidellä miljoonalla eurolla kaikki maaseudun lapset saisivat turvallisen taksikyydin kodin rappusilta suoraan kouluun. Muutos on mahdollista jo huomenna.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.