Pienen ihmisen suuri valinta

Omaa ensin asenne. Osta sitten aikamme ”valaistuneilta” tieteentekijöiltä totuus. Noin pysyt mielikuviesi ja asenteidesi kaidalla polulla edelleen.

Yksiniitistä totuutta tarjoavista professoreista ja tutkijoista ei ole pulaa. Totuuden ja valistuksen markkinat ovat ympäristö-, ilmasto- ja metsänkäytön kysymyksissä sekavat. ”Pienen ihmisen” suuri kysymys kuuluukin: keneltä ostan ja omaksun totuuden toimiakseni esimerkiksi metsäasioissa kestävän elinympäristömme ja taloutemme parhaaksi?

”Suomi kohtelee metsiään kammottavalla tavalla”, kirjoittaa kammottavan yksipuolisesti professorin virkatuolistaan Atte Korhola ( Helsingin Sanomat 21.2.). Nämä valaistuksen kokeneet tulevat sinua iholle kertomalla vanhojen puiden surmaamisesta henkipattoina rikollisina sellukattiloihin. He näkevät kautta Suomen – maailman parhaimman metsänhoidon maassa – vain puupeltoja ja raiskioita.

Kuopiossakin eräs emeritusprofessori puhui taannoin radiokanavalla pienen Snellmaninpuiston karmeasta avohakkuusta. Näkevän silmä havaitsee edelleen yli kaksikymmentä upeaa, vanhaa puuta. Puita ei surmaa kukaan, halata saattaa. Puita ei voi kaataa kukaan toimenpideluvatta. Niin ei tee suomalainen metsänomistaja tai ostaja. Ehkä Esplanadin puupeltoriveistä saattaa päätyä lahoja, vanhoja lehtipuita energiakäyttöön.

Yksipuolisella valistuksella on useinkin kätketty suurempi tarkoituksensa. Muistiini palaa 1970-luvun alulta vastaava taistolaisten professorien kiihkeä oikeassa olemisen valistus tieteellisen sosialismin kyvystä ratkaista kaikki ihmiskunnan ongelmat. Voi meitä opiskelijan alkuja silloin totuuden markkinoilla!

Nytkin verhotut poliittiset päämäärät pyhittävät keinot. Todellinen tavoite nousee esiin vahvasti myös ympäristöministeri Krista Mikkosen (vihr.) puheenvuoroista. Suuri verhottu tavoite heille on ilmastomuutoskeskustelun vanavedessä vivuttaa yksityismetsien käytön tiukka kontrollointi ympäristöministeriön alaisuuteen.

He uskossaan väkevät näkevät, että vain ympäristöministeriön ohjauksessa Suomen huomen pelastuu. Kammottavan yksinkertaista, kammottavan ideologista toimintaa.

Vaihtoehtojakin onneksi on vielä tarjolla pienelle ihmiselle. Moniulotteisemmin johdattavat ajattelemaan esimerkiksi professori Petteri Taalaksen ja emeritusprofessori Jouko Tuomiston pohdinnat ympäristöterveydestä ja metsän roolista ratkaisuissa.

Olenko tehnyt oikean valinnan, sen aika näyttää. Pian saan taas keskittyä pieniin ilmastotekoihin: taimien istutukseen, puronvarsien suojeluun, uuden kasvun luontiin.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.