Puijon nimestä lisätietoa

Nimistön tutkija turhautuu usein, kun tutkittavan kohteen merkitys ei suostu avautumaan.

Sellainen on ollut kuopiolaisille tärkeä nimi Puijo, maamerkki Kallaveden ja Kuopion maisemassa. Ei edes uudehko Suomalainen paikannimikirja (2007) ole löytänyt arvoitukseen tyydyttävää ratkaisua. Sana ei ole myöskään missään vanhoissa sanakirjoissamme yleisnimenä, joka merkitsisi jotakin samaa kuin ’kukkula’ tai ’vaara’. Myös sanan äännesisältö viittaa siihen, että kysymyksessä on jokseenkin iäkäs lainasana, joka on ajautunut suomen kieleen.

Siispä kokeilemaan! Sanakirja esiin! Meidän sanastostamme suurehko osa on tullut venäjästä, kuten kapakka, russakka, putka jne. Haettavan sanan pitää alkaa b-äänteellä.

– Sopiva sana löytyy: bui tai butok, merkitys ’poiju’. Osuma! Hakusana bui käy: suomessa poijun alku-b on vaihtunut p:ksi. Myös merkitys ’poiju’ sopii. Poiju ja puijo ovat myös äänteellisesti lähellä toisiaan.

Suomen sanojen alkuperä -teoksen sana-artikkelista poiju voi päätellä, että poiju-sana on kansainvälinen laina. Koska kulttuuri valuu yleensä ylhäältä alaspäin, voi ounastella, että ranska (boue) on lainanantaja. Lainaketju on luultavasti ollut seuraava: ranskasta venäjään, venäjästä karjalan kielen murteisiin, ranskasta myös keskiajan saksaan (boi) ja ruotsiin (boi) sekä myös viroon (boi). Suomen kaakkoismurteisiin, kuten Kannakselle, sana on todennäköisesti tullut Virosta; sen merkitys on ollut mm. ’ankkuroitu tynnyri’. Äänteellisesti eri kielten sanat ovat lähellä toisiaan ja merkitykset lähellä toisiaan.

Miksi Puijo-nimi on kulkenut pitkän matkan Ranskan rannoilta Ruotsin Itämaan saamelaisnimisen järven rantaan? Historiantutkijat ovat osoittaneet, että jo keskiaikana kauppaa käytiin ja veroja kerättiin. Kauppapaikat syntyivät vesistöjen risteyskohtiin. Nykyään tiedetään, että kauppatie kulki maan halki Viipurista Ouluun, ja sitä pitkin kulki monenlaista väkeä: laukkuryssiä, kamasaksoja mutta myös ryöstäjiä. Kauppamiehet olivat yleensä kielitaitoista joukkoa, ja heidän veneissään kulki turkiksia, suolalihaa ja -kalaa, ruista, tervaa, aseita, joskus myös matkustajia. Heidän kauttaan paikallinen väestö oppi uusia sanoja, myös sanan puijo. Kauppaväylän varteen oli aikojen mittaan rakennettu väylämerkkejä, jotta veneet eivät epäsuotuisissa oloissa ajautuisi rantakiville tai törmäisi rantakallioon.

Kysyin kuopiolaiselta innokkaalta veneilijältä, onko Kallavedesssä Puijonsarven kohdalla nykyisin tai onko ennen muinoin ollut rannassa tai niemennokassa erillistä väylämerkkiä eli poijua. Hän kielsi jyrkästi ja ilmoitti, että tehokkain poiju on itse 200-metrinen kukkula: se näkyy kauas ja ohjaa tehokkaasti alukset pysymään pienestä mutkasta huolimatta väylällä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Tuulimyllyistä ongelmajätettä

Mikkelissä vahvistuisi Itä-Suomen kirjasto-osaaminen

Kaikkea turvetta ei kannata hylätä

Netin on oltava aina apuna

Menneisyyden kanssa tilillä

Vesakkomyrkytyksen vastustus toi mharvinaisen voiton

Itä-Suomen asema on tasapuolinen

Huumorin kukkien poimintaa

Miksi ovet ovet kiinni turisteilta?

Suomi on lähdössä vaaralliselle tielle muiden velkojen maksajaksi

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.