Säästetäänkö tulevaisuudesta?

Taloustilanne on mikä on, ja on aivan turhaa käydä syyttelemään ketään siitä, miksi näin on käynyt. Säästöjä mietittäessä on kuitenkin huomioitava myös tulevaisuus, eikä se tulevaisuus ole yksin suuret ikääntyvät ikäluokat.

Silti päättäjät katsovat vuoden tai kahden päähän, kuinka selvittäisiin nyt ja saataisiin äänestäjien äänet, sen sijaan, että tehtäisiin vaikeita päätöksiä, joilla ei miellytetä kaikkia.

Itse koulumaailmassa työskentelevänä olen iloinen siitä, kun näen erilaisia toimenpiteitä, joilla esimerkiksi syrjäytyneitä nuoria aikuisia koetetaan saada takaisin yhteiskuntaan ja hyvään elämään. Mutta hoidetaanko tässäkin oireita, eikä itse syitä?

Minusta jokaiselle halukkaalle peruskouluikäiselle pitäisi järjestää ilmaista iltapäiväkerhon tapaista toimintaa, jossa he voisivat tehdä ohjatusti koulun jälkeiset koulutehtävät, syödä ja laittaa iltapalaa, sekä viettää turvattua aikuisen valvomaa aikaa. Aikuinen voisi myös neuvoa nuorta tulevaisuuden tärkeissä valinnoissa.

Näin peruskouluikäisistä huolehdittaisiin jo nuorena, eikä vasta aikuisena, jolloin se voi osalle olla jo myöhäistä ja syrjäytymisen hoito kallista.

Sama pätee terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Miksi esimerkiksi kaupungit keräävät liikunta- ja harrastuspaikkamaksuja seuroilta ja yhteisöiltä, joissa tehdään valtavan hyvää nuoriso-, aikuis- ja eläkeläistyötä?

Jos yhdenkin ihmisen pitää jättää häntä kiinnostava harrastus- ja sosiaalinen toiminta väliin jäsenmaksun takia, jolla katetaan toimintakuluja, ja jäätävä kotiin sohvalle makaamaan, niin myöhemmin syrjäytymisestä, psykiatrisista hoidoista ja huonokuntoisista vanhuksista johtuvat kulut ovat moninkertaisia.

Yksi hyvä esimerkki oireiden hoidosta on 750000 suomalaista, jotka syövät Kelan korvaamia mielialalääkkeitä. Se on monelle tarpeellista, eikä niitä kuluja tule karsia, mutta kannattaa silti katsoa tuota lukua. Jos joka seitsemäs vastaantuleva ihminen Suomessa tarvitsee nykypäivänä mielialalääkkeitä, niin missä vika?

Tämä luku on 14 kertaa suurempi kuin vuonna 1990. Mukaan tulevat myös verenpaine-, kolesteroli- ja muut lääkkeet. Eikä esimerkiksi sairaseläkkeelle siirtyvien määrä ole lääkkeiden ansiosta vähentynyt, päinvastoin .

Nykypäivänä on syntymässä ehkä pieni, mutta kallis sukupolvi, jossa osa lapsista ei ole koskaan edes nähnyt, kun äiti tai isä lähtisi aamulla töihin tai yhtään mihinkään.

Osa näistä lapsista selviää ja pärjää elämässään, mutta se osa joka ei, on tälle yhteiskunnalle kallista. 1990-luvun laman jälkeen on totuttu työttömyyteen ja muihin yhteiskunnan ongelmiin, joita ei missään ikäluokkaryhmässä enää hävetä, kuten esimerkiksi 1980-luvulla.

Nyt ollaan jo pahasti myöhässä, mutta jos jatkossa sijoitetaan enemmän rahaa oireiden sijasta syiden hoitoon, se olisi kuin laittaisi yhteiskunnan rahoja tulevaisuutta ajatellen pankkiin.

Jarno Strengell

JHL525 puheenjohtaja

JHL edustajiston edustaja

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Täysi työura ei aina takaa riittävyyttä

Onko nainen tasa-arvoisempi?

Lupa tehdä toisin kaupunki-konsernin hallituspaikoissa

Vahvemman oikeudella rymistellään yleisesti

Perussuomalaisten linja saa kannatusta myös hallituspuolueilta

Kuntalaisten haluamaa palveluako?

Koululeikkausten häviäjiä ovat lapset

Optimistista kaaosta

VR:lle terveisiä poekkimatkaelijalta

Lapsilisiä voitaisiin korottaa syntyvyyden laskiessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.