Sallittu lapsille

Valtuusto käsitteli 2.5. kokouksessaan lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa.

Huostaanottojen kasvu herätti keskustelun vanhemmuuden katoamisesta, missä yksinhuoltajat ja uusperheet niputettiin vanhemmuuden hukkaajien joukkoon, vaikka elämme jo hyvin monimuotoisten perhemuotojen aikakautta.

Perhemuoto ei vaikuta vanhemmuuden laatuun. Lastensuojeluperheet ovat marginaalinen joukko, mutta aikuisuuden vaikeus ulottuu laajemmalle yhteiskuntaan.

On aika lopettaa vanhempien yksipuolinen syyllistäminen. Kyse on laajemmasta kulttuurisesta ilmiöstä, johon kietoutuvat sekä vanhemmat, ammattilaiset että opettajat. Valtuutetutkin.

Lapsikeskeisen kulttuurin ylilyöntejä saimme havaita jo 1990-luvun puolessa välissä, jolloin yhä nuorempien lisääntynyt päihteiden käyttö alkoi sokaista aikuiset hyväksymään sen ikään kuin osaksi nuoren normaalia kehitystä.

Edelleen koululaisilta kysellään vuosittain, miten monta pulloa he viikossa oikein nauttivat. Aikuisten ja lasten maailman eroa ei enää juurikaan ole. Lapset ovat saaneet ohjat käsiinsä.

Pedagogisen vallan historiaa tutkineen Mika Ojakankaan mukaan 1800-luvun puolivälissä siirryttiin yhteiskunnallisesta kasvatuksesta "auttavaan ja parantavaan terapeuttiseen pedagogiikkaan", joka juurtui kasvatuskulttuuriimme sotien jälkeen.

Lapsi alettiin ottaa huomioon yksilönä, johon eivät aikuisten luomat normit sovellu. Lapset ja nuoret jäivät vähitellen jonkinlaiseen pyhään koskemattomuuteen.

Ennen piti nuoren piilottaa pullonsa ja luvattomat tekosensa, sillä tiedettiin, mitä aikuiset eivät hyväksy. Kuinka paljon nykypäivän nuoret tietävät asioista, joita ei ole tarkoitettu heidän korvilleen ja silmilleen?

Lapsille sallittu alue on koko ajan laajentunut. Kouluterveystutkimuksen mukaan iso osa nuorista ei syö aamupalaa tai kouluruokaa, nuku riittävää yöunta tai vanhemmat eivät tiedä heidän illanviettopaikoistaan. Lapset saavat siis ala-ikäisenäkin vapaasti päättää, miten elävät elämäänsä.

Myös opettajat sekä sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset ovat luovuttaneet valtansa lapsille ja nuorille. Puuttumattomuutta näkyy kouluissa, päiväkodeissa ja naapurustossa, jossa aikuisuutta ei ole enää aikoihin nähty yhteiseksi asiaksi.

Viranomaiset ottavat ongelmien korjaajan ja tuomitsijan roolin, vaikka kasvavat itsekin kasvattajiksi samassa kulttuurisessa ilmastossa. Alan koulutus on nähty jopa riskinä omien lapsien liialliselle ymmärtämiselle.

Vuosia olen kuullut ammattiauttajien yksinkertaistavia analyysejä siitä, että vanhemmat eivät välitä lapsistaan.

Katsoessani ympärilläni olevia lapsiperheitä, näen pääsiassa välittämistä ja vahvaa paneutumista lasten elämään. Joskus jopa liiallisuuksiin saakka.

Voisiko siis ajatella, että lapsista on tullut meille niin tärkeitä, että olemme unohtaneet oman osuutemme suunnan näyttäjinä ja arvojen välittäjinä.

Valtuutettujen tehtävä ei ole syyllistää työelämän kiireissä painivia vanhempia, vaan edistää kaupunkikulttuuria, jossa lapsista ja nuorista huolehditaan laajalla yhteisrintamalla.

Kaarina Mönkkönen Kaupunginvaltuutettu (vihr.) Sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja Kuopio

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Lähiomainen sairauden kuplassa

Vastuullista ja kestävää talouden ahdingosta huolimatta

Hatsala sopisi kongressi- ja messualueeksi

Maapallo toimii neljän asian varassa

Sydämen sivistystä kirjoitteluun

Vanhemmuuden tuen leikkaaminen ei tuo säästöä

Onko nälkävyölle vaihtoehtoja?

Siilinjärvi satsaa ja säästää

Punainen lanka pahasti hukassa

Miksi sosiaaliala vaikenee?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.