Sekasyöjän laskelmia elintarviketuotannosta

Tiedesivun artikkelin Täydellistä syöjää ei ole teemana oli ilmastonmuutos, ja syyttävä sormi suuntautui eläintuotteisiin – taas kerran (SS 25.9.).

Kommentoin artikkelia pitkän linjan luonnonsuojelijana, ilmastonmuutoksesta huolissaan olevana kansalaisena ja tukijana, jonka aktiiviura sivusi myös näitä kysymyksiä.

Tarkastelen teemaa julkaistujen tilastojen ja omien laskelmieni kautta. Mahdollisissa jatkokommenteissa pyydänkin keskittymään nimenomaan laskelmiini. Korjauksista olen kiitollinen.

Euroopan unionissa maatalouden kasvihuonekaasujen päästöt ovat Eurostatin mukaan noin 10 prosenttia totaalipäästöistä, ja näistä eläintuotannon suoria päästöjä on noin puolet.

Suomessa tilastokeskuksen mukaan maatalous vastaa noin 12:ta prosenttia päästöistä, näistä noin kolmannes eläintuotannon päästöjä. Täysin päästötöntä kasvituotantoakaan ei ole.

Suomessa eläintuotteista (liha, maito, kala, munat) saadaan noin 160 – 180 miljoonaa kiloa valkuaista eli noin 70 prosenttia valkuaisen kulutuksesta.

Kotimaisia valkuaiskasveja ovat lähinnä herne ja härkäpapu. Jos herneellä korvattaisiin vaikkapa vain maitotuotteet (noin 70 miljoonaa kiloa valkuaista), niin tämä edellyttäisi noin 400 miljoonaa hernekiloa vuodessa (eli nykyisten satojen yli kymmenkertaistamista).

Artikkelissa kehotettiin syömään vilja viljana eläimille syöttämisen sijasta. Viljaa syödään Suomessa jo nyt enemmän kuin lihaa. Teoriassa Suomen noin 1 500 miljoonan kilon ohrasato vastaisi eläinproteiinin määrää (joskaan ei laatua).

Jos veteen keitetyllä ohrapuurolla pyrkisi korvaamaan keskimääräisen päivittäisen noin 75 gramman sianliha-annoksen, niin puuroa pitäisi kuitenkin syödä neljä ylimääräistä annosta. Käytännössä viljoista pitäisi tehdä nyhtökauran tapaisia valkuaisrikasteita. Tällöin tulee ongelmaksi syntyvä elintarvikejäte (lähinnä tärkkelys), joka pitäisi johonkin sijoittaa.

Koko Suomen maatalousmaasta on 6,5 prosenttia Pohjois-Savossa. Silti täällä tuotetaan noin 13 prosenttia Suomen maidosta ja 14 prosenttia naudanlihasta. Tämä nautamäärällä, joka on noin kolmannes 1950-luvun tasosta.

Vastaaviin osuuksiin minkään ruokakasvin osalta tuskin päästään. Hehtaarisatommekin kun ovat noin 80 prosenttia koko Suomen ja vajaa 50 prosenttia Tanskan vastaavista.

Helpoin tapa korvata kotimaiset eläintuotteet lienee elintarviketuonti (soija, muut palkokasvit, pähkinät ja siemenet). Tämän ratkaisun kansalliset ja globaalit seuraukset ovat sitten oma lukunsa.

On hyviä syitä lisätä kasvikunnan tuotteiden määrää kansanravitsemuksessa. Tässäkin on kuitenkin omat reunaehtonsa, ja niitä olen koettanut yllä hahmottaa.

Eläintuotannon kaikkia ympäristöongelmia ei pitäisi automaattisesti yleistää Suomeen. Ylikalastuskin on yleismaailmallinen ongelma. Ratkaisu ei kuitenkaan ole Kallaveden parin ammattikalastajan elinkeinon lopettaminen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Lähiomainen sairauden kuplassa

Vastuullista ja kestävää talouden ahdingosta huolimatta

Hatsala sopisi kongressi- ja messualueeksi

Maapallo toimii neljän asian varassa

Sydämen sivistystä kirjoitteluun

Vanhemmuuden tuen leikkaaminen ei tuo säästöä

Onko nälkävyölle vaihtoehtoja?

Siilinjärvi satsaa ja säästää

Punainen lanka pahasti hukassa

Miksi sosiaaliala vaikenee?

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.