Suhteellisuudentajua ilmastokeskusteluun

Kaiholla ja suurella kiitollisuudella olen ruvennut muistelemaan niitä syksyjä, lähes viisikymmentä vuotta sitten, kun kuljettiin isä- Mikon kanssa Kivisuolla rankoja kokoilemassa.

Isäni sahasi sirnikalla puita nurin ja minä karsin niitä kassaralla sekä kokosin kasoihin sitä mukaa, kun isäni kerkesi karsimiani puita pätkiä hieman lyhyemmiksi. Talven tultua ajoimme sitten rangat hevosella piharantteelle.

Se oli hienoa ja onnellista aikaa. Ei ollut kiirettä minnekään eikä hosuttu, vaan välillä istuttiin rankakasan päälle huilaamaan ja syömään repusta eväitämme. Ja mikä parhainta, ei ollut vielä siihen aikaan ketään vouhottamassa mielikuvituksellisista pienhiukkasista ja hiilinieluista, eikä siten syyllistämässä meitä mitä pahimmanlaatuisiksi ilmastonpilaajiksi.

Meikäläiselläkin on kohtuullisen vilkas mielikuvitus, mutta en kyllä ikimaailmassa olisi osannut keksiä sellaista kummajaista kuin hiilinielu.

Ja rapiat kaksituhatta vuotta siihen meni muiltakin ennen kuin joku älypää keksi ruveta uskottelemaan semmoisen kummajaisen olevan muka olemassa. Väkisellä tulee mieleen Konsta Pylkkäsen atvailut välikäsistä ja tulipasillista.

Läheskään kaikkiin omilla aivoillaan ajatteleviin ei tällainen ropakanta ole onneksi tepsinyt, mutta valitettavasti hyväuskoisiin ja helposti höynäytettävissä oleviin poliitikkoihimme kyseinen sanoma vaikuttaa uponneen kuin veroeuromme kansanedustajien taksikyyteihin sekä ministereiden järjettömänkokoisen avustajakunnan palkkaamiseen.

Aivan käsittämätöntä kouhotusta on, että meidän pienen Suomen pitäisi ottaa poliitikkojemme mukaan oikein johtava asema ilmastonsuojelussa, vaikka muualla maailmassa piupaut välitetään niin ilmaston kuin kaiken muunkin tähdellisen suojelemisesta.

Kaikkialla eletään kuin viimeistä kesäpäivää – ja vaikka myös meillä kuuluu vilske Helsingin lentoasemalla vain vilkastumistaan vilkastuvan, niin lentämistä ei suostuta millään verottamaan.

Samaan aikaan kun Brasiliassa poltetaan surutta maailman keuhkoiksi kutsuttuja sademetsiä aivan mielettömällä tahdilla, niin täällä meillä ollaan kieltämässä, kyseisiin sademetsiin verrattuna, aivan mitättömien kuusikkopuskiemme hakkaamista ja lätkitään suojeluleimoja metsiimme maanomistajilta yhtään mitään kysymättä tai niistä heille edes mitään kertomatta.

Jos avohakkuiden kieltämiseen yllyttävät ministereidemme ja muiden poliitikkojemme puheet sekä ympäristöjärjestöjä lähellä olevien suojeluleimojen lätkijöiden toiminta ei ole kiihottamista kansanryhmää eli tässä tapauksessa meitä metsänomistajia vastaan, niin mikä sitten.

Jokin roti ja suhteellisuudentaju pitäisi kyllä niin tässä ilmastonsuojelutouhussa kuin myös meidän metsänomistajien syyllistämisessäkin säilyttää.

Väitän, että kestävästi ja tunnollisesti metsäomaisuuttaan hoitava metsänomistaja on taatusti huomattavasti mitättömämpi ilmastontuholainen kuin nämä puppua puhua puputtavat ja monta kertaa vuodessa milloin minnekin päin maailmaa niin työ- kuin myös vapaa-aikoinaan lentää luihottavat ministerit ja kansanedustajat.

Ilmastonmuutos on vakava asia, mutta vaikka me täällä Suomessa herkiäisimme syömästä muutakin kuin palvilihaa emmekä kaataisi kalikkatakaan metsistämme, niin maailma ei tästä huolimatta pelastuisi, koska muualla ei suostuta tekemään elettäkään sen pelastamiseksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Lupa tehdä toisin kaupunki-konsernin hallituspaikoissa

Täysi työura ei aina takaa riittävyyttä

Onko nainen tasa-arvoisempi?

Vahvemman oikeudella rymistellään yleisesti

Perussuomalaisten linja saa kannatusta myös hallituspuolueilta

Kuntalaisten haluamaa palveluako?

Koululeikkausten häviäjiä ovat lapset

Optimistista kaaosta

VR:lle terveisiä poekkimatkaelijalta

Lapsilisiä voitaisiin korottaa syntyvyyden laskiessa

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.