Taiteen tukemisesta ja tukemattomuudesta

Seppo Kononen toi artikkelissaan oivasti esille, että Uusimaa imuroi taideapurahatkin väestötiheyden voimalla (SS 3.9.).

Taidehistorioitsijana ja kuvataidekasvattajana sekä kaikista visuaalisista kulttuurituotoksista kiinnostuneena haluaisin katsoa menneisyyteen, josta on aina opittavaa.

Itsenäisyyden aamuhämärissä taide- ja kulttuuriväki oli merkittävässä määrin luomassa Suomi-kuvaa tai nykyään voisi sanoa Suomi-ilmiötä. Taiteilijat loivat klassiset maisemansa ja kansankuvauksensa erämaa- tai ainakin maaseutuateljeissaan.

Nyky-Suomessa yritetään häivyttää nuo kulttuurimme maaseutuun kiistatta pureutuvat juuret. Toisaalta teknologian kärkimaihin kuuluva Japani kelpuuttaa maalaisjuuret automerkkinsä nimeen: riisipellon alkuperä (Honda).

Runsaat sata vuotta sitten savolaiset taiteilijaveljekset von Wright olivat itseoppineita luontokuvaajia. Heidän lintumaalauksensa ovat kaikille tuttuja. Lapsuudesta luontevasti kasvanut kiinnostus luontoon oli vahva pohja heidän taiteelliselle tuotannolleen.

Magnuksen unelma Suomen linnuston kuvaamisesta oli yleisen näkemyksen mukaan tarpeetonta. Hän haki kuitenkin vauhtia Ruotsista ja kuvasi sen valtakunnan tirpat ansiokkaasti kokoelmaksi. Sittemmin ilmestyi jo suosiolla hänen Suomen linnut -teoksensa.

Suomen taidehistorian kuuluisin lintutaulu Taistelevat metsot on Ferdinand-veljeksen maalaama.

Pitkäjännitteinen työskentely sekä luottamus itseopittuun osaamiseen jättivät jälkipolville upean luontohavaintokokoelman, jota ei olisi syntynyt, jos taiteilijat olisivat jääneet odottamaan apurahoja tai yleensäkin aikakauden ahtaat asenteet omaavia mesenaatteja. von Wright-veljekset tekivät elämässään sitä, mitä tahtoivat ja loppujen lopuksi elättivät taiteella itsensä.

Nykyään näköistaide on yksi ilmaisulaji: sen avulla voi kuvata todellisuutta tarkemmin kuin valokuvalla. Aivan uusi post-postmodernismi toisaalta määrittelee lähes kaiken performanssimaisesti taiteeksi.

Kuvataiteessa pitää erottaa klassinen, pysyväarvoinen ja jo taiteellisuusmääritelmän vakauttanut taide sekä kokeileva nykytaide. Onhan musiikissakin klassiset teokset, kevytmusiikki ja muut suunnat.

Kuvataide maakunnissa ja maalaiskunnissa tarvitsisi edes pari vapaata näyttelytilaa halukkaille harrastajille. Usein on vain yksi kirjaston kalpea kalkkiseinä, johon ripustaminen on jo sinänsä liikunta- ja voimistelusuoritus. Nykyään noita seiniäkään ei itsepalvelukirjastoissa juuri ole.

Kuvataide on mediassa usein esillä vain omituisuuksien ja sensaatiomaisuutta tavoittelevien ”herättelijöiden” muodossa. Paljon on tyhjiä arkisia seiniä, paljon on hiljaa omissa oloissa harrastavia kuvantekijöitä, joiden tuotokset toisivat ajatuksia, virkistystä ja ihmetystä niin yksityisille kuin yleisille seinille.

Taidetarinat ja perinneporinat ovat kiinnostavia ja suurta yleisöäkin innostavia, kun niitä vain eri estradeilla tarjoillaan. Kulttuurinen vuorovaikutus syntyy, tieto eri taiteista valottuu ja henkinen pääoma kasvaa.

Kaikkeen taiteeseen ja kulttuurin ilmaisuihin kohdistuvat avustukset voisi kohdentaa osittain asianmukaisiin näyttelytiloihin, joihin niin ammatti- kuin harrastajataiteilijat voisivat tuoda teoksiaan suuren yleisön nähtäväksi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Huomio ennaltaehkäisyyn

Omin voimin jäähalliin?

Myötätuntoa vanhemmuuteen

Valinnaisuutta ei saa rajata

Vielä enemmän tornitaloja Kuopioon?

Asunnottomuus ei kuulu Kuopioon

Perustaso täyttyy Kuopiossa, mutta aina voidaan parantaa

Kuulokuntoutuksessa alueellista epätasa-arvoa?

Fysioterapeuttien virkoja hoitokoteihin

Lähipiirin hätää ei tunnisteta

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.