Tiedon saanti ja keskustelu käyvät yhä hankalammiksi

Tiedotusvälineiden räjähdysmäinen kasvu 2000-luvulla ei välttämättä tarkoita sitä, että ihmiset olisivat tietäväisempiä tai tiedostavaisempia kuin ennen. Loputtoman laaja tietotulva edellyttää käyttäjältään monipuolista yleissivistystä, terveen kriittisesti perusteltua kyseenalaistamista sekä vastuullista vastaanottamista. Näillä eväillä voi jotakuin saada turvallista soveltavaa materiaalia arkipäivän sujuvuuteen.

Puhutaan tietotulvasta erottuvien tiettyjen trendiajatusten aiheuttamista mediapaniikeista. Uskotaan, että jokin tieto, tietämys tai ahaa-elämys herättää vastaanottajassa pelkoa, ahdistusta tai suoranaista paniikkia.

Yleistäen voidaan mediapaniikista todeta, että jokin uutinen tai tieto koettaisiin lähes samalla tavalla jokaisen vastaanottajan aivoituksissa, mutta esimerkiksi kulttuuriset ja ideologiset tai muut juurtuneet asenteelliset näkemykset värittävät meidän jokaisen ajatusmaailmaa.

Ilmiöajattelu on nykyään suosittua ja suositeltavaa, sillä siihen perustuen jopa nykyinen Suomen hallituskin on kasattu.

Ilmastonmuutos (ILMU) on ilmiönä aikamoinen velmu. Mediassa on päivittäin tietoa, mikä lisää tai vähentää metsiemme hiilinieluja. Tutkimuksia syntyy, mutta niiden takana olevat eivät juuri tule mediaan esittelemään tulostensa perusteluita tai niiden objektiivisuutta tieteen teorioihin nojaten ja aineiston tasapuolisuutta sekä erilaisia tutkimuksellisia muuttujia esitellen.

Arkisesti ajatellen pitäisi metsän satoa tai sadonkorjuuta miettiä muutenkin kuin puiden kannalta tai kannoilta. Siis koko metsäluonto huomioiden, esimerkiksi miten marjat kestävän kehityksen valossa poimitaan, ei siis raavita, lakaista tai raasteta.

Monia asenteellisia niin kutsuttuja tutkimuksia kulutuskäyttäytymisestä, talousasioista tai kulttuurimarginaaleista on jopa pääuutisissa. Nämä tuntuvat perustuvan johonkin somekyselyyn tai vastaavaan digiuteluun, mutta niillä voi olla suuren yleisön kannalta merkittävä vaikutus.

Arkipäivän vuorovaikutus jopa peruspalveluiden kohdalla on suunniteltu ja kehitetty lähes kasvottomaksi. Vastauksia sähköposteihin, jos niitä saa läpi lukuisten kirjautumisten, salasanojen ja koodien viidakosta, ei tule lainkaan tai edes tietoa, että viesti tuli perille.

Asioiden selvittäminen ja kaikenlainen ajankohtainen keskustelu leimataan heti populismiksi ja vastataan, ettei kaikkea voi toteuttaa, tehdä tai, ettei ole aikaa. Sivistysyhteiskunnassa pitäisi olla valmiudet antaa apua tai edes kuunnella pyyntöjä, jotka eivät koske aina minua itteäni, vaan kysyjä saattaa olla sellaisen asialla, joka ei enää jaksa pyytää apua asioihinsa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.