Toteutukseen tarvitaan asennetta ja navigaattoria

Hallitusohjelmassa on useita mainintoja lapsiin, nuoriin ja vanhemmuuteen. Siitä onkin annettava tavoitetasolla kiitettävä arvosana.

Erityisen ilahduttavaa on se, että harrastustakuu ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy nähdään tärkeänä yhteiskunnallisena tahtotilana. Valtiovallan ohjauksen osalta olisi nyt tärkeää, että löytäisimme eri sektoreiden toimintojen yhdyspinnat ja voisimme hyödyntää myös kansalaistoiminnan potentiaalin merkittävänä osana peruspalvelujamme.

Islannin mallin mukaan toteutetun harrastustakuun onnistuminen vaatii yhteispeliä koulujen, eri harrastustoimijoiden ja vanhempien kanssa.

Järjestöissä on paljon osaamista myös yhteisökasvatukseen, jonka kautta voidaan tarjota kouluille tarvittavaa kumppanuutta muun muassa koulukiusaamiseen, seksuaalikasvatukseen ja vapaa-aikaan.

Nuorisotyömme toimintamuodot ovat monimuotoisia, mutta ne ovat kovin sirpaloituneita ja lokeroituneita. Työn uudelleentarkastelua ja kohdennuksia resurssienkin osalta tarvitaan kipeästi.

Olemme huolissamme ehkäisevän nuorisotyön perusrahoituksesta, joka tahtoo liiaksi jäädä suunnitelmissa etsivän nuorisotyön ja muiden korjaavien työmuotojen varjoon.

Lapset, nuoret ja perheet tarvitsevat nyky-yhteiskunnassamme entistä enemmän kohtaavia, yhteisöllisiä ja jalkautuvia palveluita, asuivat he sitten kaupungissa tai haja-asutusalueilla.

Hallitusohjelmassa perheet on mainittu yhteensä 72 kertaa. Erityisen hienoja kirjauksia löytyy perhevapaiden osalta, jossa tasavertainen vanhemmuus on otettu keskeiseksi toiminta-ajatukseksi.

Perheiden moninaisuus tulee esille monissa kohdissa, ja esimerkiksi vuorovanhemmuuteen liittyvät parannusehdotukset vaikuttavat todella järkeviltä. Hyvien aikomusten haasteena ovatkin konkreettiset aikataulut ja suunnitelmat vaikkapa perhevapaauudistuksen tekemiseksi yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa.

Hallitusohjelmassa huomioidaan ansiokkaasti esimerkkeinä päihdeäidit ja maahanmuuttajanaiset, mutta samoissa maininnoissa ei mainita isiä lainkaan.

Lapsiystävällisen Suomen rakentamiseen tarvitaan koko yhteiskunta mukaan, ja isätkin ovat aivan keskeinen osa tätä rakentamistyötä.

Järjestö, jossa työtä tehdään aidosti arvopohjaan nojaten, tuottaa palveluihimme osaamisen lisäksi vahvaa kutsumuksellista omistautumista ja välittämistä. Järjestöjenkin pitäisi nyt lisätä keskinäistä yhteistyötä, korostaa erityisosaamistaan ja luopua kilpailuasetelmista kohti toimivaa kumppanuutta.

Aktiiviset ja toimivat poikkiammatilliset verkostot turvaavat parhaimmillaan sen, että jokaiselle ihmiselle mahdollistetaan oikeanlainen tuki juuri sellaisella tavalla, joka sopii hänen ainutlaatuiseen tilanteeseensa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.