Turmiollista talousajattelua

Kirjailija Jaana Airaksinen julisti tukensa sille ajatukselle, että Euroopan keskuspankki luotottaisi valtioita niiden keskuspankkien kautta Euroopan talouden elvyttämiseksi (SS 22.6.). Sitten nämä velat myöhemmin mitätöitäisiin tai niiden laina-aika olisi ikuinen.

Airaksinen itse nimittää tätä kannattamaansa elvytystä ”taikasauvan heilautukseksi” ja sitähän se todellisuudessa onkin, humpuukia.

Jos talouden ongelmat olisivat kestävästi näin hoidettavissa, niin konsti olisi jo otettu käyttöön. On kuitenkin olemassa hyvin painavat perusteet, miksi tämä ajatus tulee torjua. Sehän on hyvästä syystä kielletty euron perustamissopimuksessa.

Ensinnäkin tällainen rahan pumppaaminen tekee taloudesta riippuvaisen sen jatkamisesta. Euron ongelmat johtuvatkin suurelta osin siitä, että useiden velkaantuneiden ja heikkokuntoisten talouksien tukemista on tehty mittavalla keskuspankkielvytyksellä eli rahaa painamalla.

Mitä on tapahtunut? Euroopan kriisimaat ja monet muutkin suuret taloudet ovat tulleet riippuvaisiksi jatkuvasta keskuspankkielvytyksestä, niiden velkaongelma on pahentunut ja halpa velkaraha on vain pitkittänyt niiden taloudet kuralle saattaneiden rakenteellisten ongelmien korjaamista. Näitä ongelmia ovat muun muassa korkea työttömyys, korruptio, tehoton hallinto ja veroparatiisikytkennät.

Ikuisen velan muodostaminen tai mittava euroalueen valtionvelkojen mitätöiminen saattaa myös koko rahajärjestelmän suurien riskien alaiseksi. Viime kädessähän eurojärjestelmän eli EKP:n takeena on ollut se, että jäsenvaltiot noudattavat sovittuja ehtoja. Muu voisi johtaa euron arvon jyrkkään syöksyyn, josta seuraisi hyperinflaatio. Silloin säästeliäät ja pienituloiset ihmiset joutuisivat kärsimään, mutta ylivelkaantuneet hyötyisivät.

Kyllähän rahan painamista ja velkojen mitätöintiä on kokeiltu muun muassa kehitysmaiden velkaongelmiin. Huonosti siinä on käynyt.

Korona-kriisiavusta on tehty yhteisvastuun valepuku. Niin sanotut ehdollisuudet ovat näennäisiä. Keväällä päätetyn SURE-välineen kautta maksetaan käytännössä heikkokuntoisten maiden työntekijöiden palkkamenoja, koska näissä maissa irtisanomiset ja lomautukset ovat tuntemattomia asioita – kun toiset kerran suostuvat maksamaan.

Euroopan vakausmekanismin käytölle sovitun ”ehdollisuuden” täyttyminen sillä, että rahaa käytetään terveysmenoihin, ei vastaa EVM:n ehtoja. Ja vaikka sieltä saatu raha käytettäisiin kriisimaiden terveydenhoitoon, niiden hallitukset voivat jakaa enemmän omaa rahaa muihin tarkoituksiin. Italiassahan populistipuolue kaavaili jo verojen alentamista apupakettien avulla.

Sitä paitsi Suomi, osallistuessaan yhteisvelan muodostamiseen, nostamiseen ja takaamiseen, hyväksyisi ikuisen sitoutumisen sellaiseen järjestelmään, jossa toiset tuhlaavat ja toiset maksavat. Tämän edessä on viisaampaa pyrkiä eroamaan koko euroalueesta.

Onneksi perustuslakivaliokunta on nyt nähtävästi ryhtynyt tekemään sitä työtä, jolla lopultakin nostetaan esiin ne perustuslailliset ongelmat ja ristiriidat, jotka syntyivät, kun Suomi 1990-luvun lopulla vietiin Lipposen I hallituksen voimin euron jäseneksi ilman lainsäätämisjärjestystä tiedonantomenettelyllä ja perustuslakivaliokunnan EU-jäsenyyttä koskeneen nimenomaisen lausunnon vastaisesti.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Liikenne-eurot uhkaavat jäädä Etelä- ja Länsi-Suomeen

Keskustan ahdistus ottaa koville

Sitouttamattomuus kunniaan

Miks(ei) Mikkeli? Asuinpaikan valinta ei olekaan aivan helppoa

Sähköautoja halutaan valmistuttaa vaikka väkisin

Hyöty pantava investointeihin

Kivestä leipää

Ohjausta hyvinvointia edistäen

Tuulivoimalan lavat eivät ole vaarallisia

Valta valuu EU-kolonialisteille

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.