Uskova, ateisti, agnostikko, lintu vai kala?

Tiede selittää elämän, sen etenemisen ja fyysisen kuoleman hyvinkin tarkkaan. Henkistä lohtua ja turvaa se ei kuitenkaan anna. Jokainen tarvitsisi turvan ja toivon jo eläessään, varsinkin kuolemassaan. Siihen parhaimmillaan kykenee vain usko. Uskon asiasta kukaan ei pääse eroon, ateismikin on uskon muoto. Jokainen tavoittelee mahdollisimman hyvää oloa, oli uskova tai ei.

Tunteeseen perustuva uskon asia muuttuu myös järjen asiaksi, jos usko pelastaa epätoivoisen jo tässä maallisessa ajassa. Esimerkkejä uskoon tulleista ”kuiville” selviytyneistä on useimmalla. Siis on järkevää uskoa, jos kokee saavansa siitä toivoa ja turvaa.

Epäilijä ei usko sokeasti vaan haluaa myös tietää ja nähdä. Silloin kysymys ei ole uskon syvimmästä olemuksesta. Uskova rukoilee Jumalaa, epäilijä rukoilee tyhjyyteen ja toivoo Jumalan olevan todellinen. Ei hän sulje uskoa pois, kaikilla on siihen mahdollisuudet, myös hänellä itsellään, hän voi jopa kadehtia uskovia.

Läpeensä tiedolliselle mutta uskottomalle ihmiselle, joka luulee hallitsevansa elämäänsä ja kaikkea muutakin, voi olla masentavaa menettää itsensä – vaikkapa jollekin alkeelliselle, puolielävälle luonnon virukselle.

Ihminen tietää jäävänsä kuoltuaan aineina olemaan, mutta hengettömänä ei koskaan voi nauttia tiedollisesta voitostaan. Näin ollen on helppoa ymmärtää, miksi monet uskovat. Usko yltää pimeän tuolle puolen, vaikka tiedon ja ymmärryksen valo olisi jo sammunut.

Agnostikolle mikään ei ole helppoa ja itsestään selvää. On luodattava todellisuutta, vierastettava mustavalkoisia ehdottomuuksia, peittäviä kulisseja.

Eräässä pohjoisen Suomen syvästi uskonnollisessa piirissä kerran ihmeteltiin, ”kun teistä ei saa selvää oletteko lintuja vai kaloja?”. Olimmeko heidän puolella vai joidenkin muiden, vai oliko kysymys ”tiijä häntä” -savolaisuudesta?

Jos usko puuttuu, apuna on omatunto. Elävänä sen tulee vahtia itseään, ettei veny liiaksi, ole niin oma, että vetää kaiken kotiin päin. On myös kymmenen käskyä, ne sopivat yleisinhimillisen hyvän perusohjeistukseksi vaikka käskyjä ei uskontoon yhdistettäisi. Samoin on pullasta rusinana poimittu vuorisaarnan hyvyys; kehotus kohdella toista kuten haluaisi itseään kohdeltavan.

Näistä muodostuu käytännönläheinen annos oikean ja väärän määrittämiseksi, niin että asiat menisivät jotakuinkin parhain päin. Lohduksi ja kantavaksi turvaksi pimeän tuolle puolen niistä ei silti ole, kuten sokeasta uskosta.

Tieteellisen maailmankuvan, evoluution kautta etenevä luominen kuvaa elämän kulkua pitkälle. Tyhjä aukko jää alun osalta; kuinka ja mistä kaasut alkusysäykseen tulivat – kun tyhjyyskin oli typötyhjä? Alku vaatii joko tieteellisen tai jumalperäisen selityksen, tai se jää avoimeksi.

Vaikka evolutionaarinen kehitys onkin johdonmukainen, se ei riitä kaikille. Asia muuttuu, jos evoluutio ja uskonnollinen luomiskertomus nähdään samanaikaisena tapahtumana. Päästäkseen pälkähästä ihminen on taitava kehittelemään erilaisia teorioita. Itselläni helppo porsaanreikä tarkoittaa, että Jumala laittoi elämän kehittymään evolutionaaristen prosessien kautta nähdäkseen, millainen soppa siitä kehittyy.

Tiedämme, että soppakattila porisee hellalla eli evoluutio tai luomistyö jatkuu. Ymmärrän niin, että tiede ja mahdollinen Jumala ovat yhtä. On houkutus päätellä, että itse asiassa tieteet yrittävät seurata Jumalan jalanjälkiä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Tuokaa lapset edelleen kasteelle

Suomi on kolonialismin kohteena

Kolilta voisi hakea oppia

Mikkelissä vahvistuisi Itä-Suomen kirjasto-osaaminen

Tuulimyllyistä ongelmajätettä

Menneisyyden kanssa tilillä

Kaikkea turvetta ei kannata hylätä

Netin on oltava aina apuna

Huumorin kukkien poimintaa

Vesakkomyrkytyksen vastustus toi mharvinaisen voiton

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.