Uutisankkoja ja jälkiviisautta

”Koko yhteiskunta on kiinni.”

Ei pidä paikkaansa. Jos näin olisi, mikään yhteiskunta ei kestäisi sitä muutamaa vuorokautta pidempään. Sähköä saadaan. Veden tulo ja meno toimivat, ruokakaupat ja apteekit ovat auki. Teollisuuslaitoksetkin ovat pääosin toiminnassa, kuten pääosa yrityksistäkin.

”Huoltovarmuuskeskuksen
varasto on avattu infektiosuojai-
mien osalta.”

Käsitykseksi tuli, että määrä riittäisi ainakin terveydenhoitoyksiköitten käyttöön. Pian huomattiin, etteivät ne riitä alkuunkaan, edes infektio-osastoille. Miten on mahdollista, että huoltovarmuuskeskus lähtee kauppoihin tahojen kanssa, joilla on entuudestaan rikosrekisteri?

”Yhteiskunnan talous romahtaa.”

Millaiselle perustalle yhteiskunnan talous ja etenkin tuotantotalous on rakennettu, jos kuukauden tai parin seisahdus välittömästi merkitsee konkurssiaaltoa? Vähitellen on huomattu, että pandemian isku kohdistuu aivan eri tavoin eri yrityksiin ja aloihin.

Valtion tukitoimet avattiin laajalla skaalalla, ja pian huomattiin, että jako ei tee oikeutta kriisin keskellä vertaillessa yrityksiä toisiinsa. Minäkin olisin kipponi kanssa yhteiskunnan lantteja anomassa, jos valtiovalta niin lupaa. Minulla siihen ei ole mahdollisuutta, koska olen eläkeläinen ja yhteiskunnan tuen varassa eläjä. Käräjöinti rahanjaos-
ta kriisin jälkeen tulee kestämään pitkään ja on karkea valuvika hallitukselta. Liikkeellä ovat myös tahot, joiden ainoa motiivi on käyttää kriisitilannetta hyväksi rikollisin menetelmin.

Valoa uutisointiin. On tarpeeksi saarnattu toivottomuutta. Seurauksena terveydenhuollon yksiköitten potilasasiakkaat loistavat poissaolollaan lisääntyvästi pandemian pelossaan. Pelättävissä on, että kuolleisuus saattaa kasvaa suuremmaksi hoitamatto-
mien perussairauksien vuoksi kuin itse koronasta aiheutuva kuolleisuus. Millaisen ruuhkan terveydenhuolto joutuu kohtaamaan pandemian jälkeen?

Etunoja koronakuolleisuuden torjumiseksi on ollut ihmisyyden arvoa korostava, etenkin ikäihmisten. Nyt huolestutaan siitä, että tartuntoja pitäisi saada lisää, että joukkotartunta lyhentäisi infektion ajallista esiintymistä. Koulujen avaaminen muutama viikko ennen kesälomia on oikein, koska lapset selviävät yleisesti hyvin koronasta. Luulenpa, että monessa perheessä vastustetaan ajatusta, vaikka se koronan kokonaistilanteen kannalta olisi järkevää.

Kriisien keskellä paljastuu monia asioita, joita ei normaaliarjessa tule ajateltua tai niihin ei ole ennakolta osattu varautua. Sankareiksi ovat nousemassa monet ammatit, jotka ovat olleet näkymättömissä.

Mitä on odotettavissa koronan vuoksi jatkossa?

Yhteisöllisyys on lisääntynyt. Moni auttaa naapuriaan, ja pyritään huomioimaan yksinäiset vanhukset ja perussairaat. Seurakuntien ja kolmannen sektorin työ kantaa nyt hedelmää.

Pandemiana koronalla on yhteys myös ilmastotalkoisiin. Ilmastonmuutos ja pandemia eivät kunnioita valtakuntien rajoja eivätkä ota huomioon maailman mahtivaltioidenkaan määräyksiä. Valtioiden itsekäs toiminta suhteessa kansainvälisyyteen saa uutta pohdittavaa.

”Pandemian jälkeen mikään ei jää ennalleen.”

Ei pidä paikkaansa, mutta muutoksia tulee ja näkökulmat muuttuvat.

Yksilökeskeinen ajattelu ja oikeudet ilman vastuun ottamista joutuvat tarkkailuun. Yksilöiden vastuu omasta tekemisestä lisääntyy. Yhteiskunnallamme ei ole varaa toimia yksilön ehdoilla, vaan ohjailu eri muodoissaan lisääntyy.

Pääomien uusjakoa tapahtuu, yritysvaltauksia ja konkurssejakin. Työttömyys nousee korjaavista toimista huolimatta uusiin lukemiin, ja työllistäminen ilman voimallisia tukitoimia vaikeutuu. Talous nilkuttaa pitkään, mikä koskee meitä kaikkia.

Digitalisaatio, etätyö ja etäopiskelu lisääntyvät. Mielenterveys ja perhesuhteet joutuvat koeponnistukseen.

Onko kuunneltu tarpeeksi monissa yhteiskunnan kriiseissä olleita ikäjohtajia, joilla on monia yhteiskunnan kriisejä takanaan? Syytä olisi.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.