Vakuutus- ja työeläkeyhtiöillä on liikaa valtaa

Suomi on varmasti Euroopan ellei jopa koko maailman ainoa maa, jossa poliitikot tekevät politiikkaa, mutta todellinen valta on vakuutus- ja työeläkeyhtiöillä. Tämä käy hyvin ilmi niistä Käypä hoito -suosituksista, joissa määritellään, kuinka mikin sairaus tai vamma tulisi diagnosoida ja mitä tutkimusmenetelmiä ei saa käyttää. Tämä käy myös ilmi lakipykälistä, joiden sisältö sataa suoraan vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden laariin.

Esimerkiksi työtapaturma- ja ammattitautilain 121§ säätää, että jos vakuutuslaitoksessa käsiteltävä korvausasia koskee lääketieteellisen seikan arviointia, vakuutuslaitoksen lääkäri voi merkitä arvionsa noudattamatta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 §:ssä säädettyjä muotovaatimuksia.

Samoja muotovaatimuksia ei tarvitse noudattaa, kun laillistettu lääkäri tai hammaslääkäri merkitsee arvionsa asiakirjoihin osallistuessaan etuusasian valmisteluun (Laki Kansaneläkelaitoksesta 22 §).

On varmasti oikeutettua kysyä, tekeekö tilaisuus varkaan, ja tästä johtuen vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden lääketieteelliset lausunnot ovat täysin ristiriitaisia hoitavan lääkärin lausuntojen kanssa.

Tätä epäkohtaa on yritetty korjata jo 1990-luvulta lähtien useammallakin työryhmällä ja toimikunnalla, mutta tuloksetta. Aina on vakuutus- ja työeläkeyhtiöiden etu mennyt kansalaisen edun edelle.

Vaikka Käypä hoito -suosituksen pitäisi olla nimensä mukaan suositus ja ennen kaikkea puolueeton, niin todellisuudessa vakuutus- ja työeläkeyhtiöt ovat miehittäneet Käypä hoito -työryhmät ja näin saaneet diagnostiikan muutettua omaksi edukseen.

Esimerkiksi kosteus- ja homevaurioista oireilevan potilaan Käypä hoito -suositus toteaa: “Syysuhdetta yhdenkään terveysvaikutuksen ja kosteus- ja homevauriorakennuksen välillä ei ole voitu todeta, koska ei tiedetä, mistä tekijöistä ja millä mekanismilla terveysvaikutukset aiheutuvat.”

Aivovammojen Käypä hoito -suositus: ”Aivovamman diagnoosi perustuu akuuttivaiheen oireisiin ja kliinisiin löydöksiin sekä pään tietokone- tai magneettikuvauksen löydöksiin. Näiden tietojen perusteella aivovammat luokitellaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin vammoihin.”

Jokainen tietää, että esimerkiksi homekoulussa oleva lapsi oireilee niin hengitystieoireina kuin esimerkiksi kutiavalla ihottumalla, tai että aivovamman diagnostiikka perustuu pitkäaikaiseen seurantaan ja rasitukseen eikä sitä voida luotettavasti diagnosoida heti ensiavussa.

Toinen ongelma on, että Kelan paimenkirjeessä hoitaville lääkäreille Käypä hoito -suositusta ohjeistetaan olemaan noudattamatta. Esimerkiksi kehotetaan olemaan määräämättä opioidipohjaisia kipulääkkeitä potilaille, vaikka Käypä hoito -suositus toisin ohjeistaa.

Käypä hoito -suositusta ollaan noudattamatta myös kuntoutusten osalta, vaikka kuntoutus olisi ensiarvoisen tärkeää heti vamman tai sairauden tapahduttua, ja tällä saataisiin potilaan elämänlaatua parannettua merkittävästi pitkällä tähtäimellä.

Valitettavasti raha ja ennen kaikkea säästöt ohjailevat niitä, jotka vammautuneen tai sairastuneen elämästä päättävät. Totuus on vain se, että hoidossa ja kuntoutuksessa säästetty raha ei kasva korkoa, vaan se palautuu vähintäänkin tuplana takaisin kohonneina sairaanhoito- ja työkyvyttömyysmaksuina.

Valitettavaa on, että kukaan ei tunnu haluavan puuttua tähän epäkohtaan, vaikka se on hyvin tiedossa. Ainoa keino poistaa tämä ongelma on muuttaa järjestelmä läpinäkyväksi ja muuttaa lakia niin, että vakuutus- tai työeläkeyhtiön lääkäri on yhtäläisessä asemassa kuin hoitava lääkäri.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.