Varjoista valoihin ja väreihin

Meiltä on monesti kysytty, kannattaako Itä-Suomen maakuntien ja Savonlinnan olla mukana kisaamassa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Eihän moni ole käynyt saati edes kuullut kaupungeista, jotka ovat toimineet tai hakevat statusta. Ihan humpuukia, sanoi eräskin.

Mutta kertooko se enemmän itse hakijakaupungeista vai Euroopan tuntemuksestamme? Tunnemme kyllä Manner-Euroopan ykkös- ja kakkoskaupungit, mutta pienemmät jäävät usein pimentoon. Ja sama toisinpäin. Helsinki, Turku, Tampere, Rovaniemi ja ehkä Oulukin tiedetään Suomesta, mutta muut ovat monelle eurooppalaiselle liki tuntemattomia.

Vuoden 2025 kulttuuripääkaupungit valitaan Sloveniasta ja Saksasta. Jälkimmäisessä valinta tehdään syyskuussa neljän shortlistatun kaupungin joukosta: Nürnberg, Chemnitz, Hildesheim ja Magdeburg. Tunnetko?

Hakijakaupungeista suurin ja nimekkäin on Nürnberg. Yli puolen miljoonan asukkaan baijerilainen kaupunki on Saksan ykkösjoulukaupunki. Vuodesta 1628 alkaen järjestetyt Nürnbergin joulumarkkinat, Christkind­lesmarkt, kuuluvat Euroopan suosituimpiin joulumarkkinoihin vetäen vuosittain kaksi miljoonaa kävijää.

Tampereen ystävyyskaupunki Chemnitz muistetaan ehkä paremmin DDR:n aikaisesta nimestään Karl-Marx-Stadt. Saksan yhdistyttyä vuonna 1990 kaupunki sai takaisin alkuperäisen nimensä.

Hildesheim ylpeilee sokerijuurikaspelloilla ja yli tuhatvuotisella ruusupensaalla, jota kaupunki väittää maailman vanhimmaksi.

Elbejoen varrella sijaitseva Magdeburg puolestaan tunnustaa avoimesti olevansa heikoimman osavaltion tuntematon pääkaupunki. Kulttuurin avulla se haluaa päästä eroon vanhoista traumoistaan ja palauttaa värit harmaaseen kaupunkiin.

Suomen jälkeen kulttuuripääkaupunkius siirtyy Latviaan ja Portugaliin. Koska Lissabon (1994) ja Porto (2001) ovat jo toimineet kulttuuripääkaupunkeina, vuonna 2027 eurooppalaisten tietoisuuteen mielii vähemmän maineikas kaupunki.

Yhdeksän on jo ilmaissut kiinnostuksensa hakea titteliä: Aveiro, Braga, Coimbra, Évora, Faro, Guarda, Leiria, Oeiras ja Viana do Castelo. Niistä ehkäpä mielenkiintoisin on Coimbra, joka toimii ensi vuonna Euroopan ruokamaakuntana (European Region of Gastronomy) kuten Kuopion alue vuosina 2020–2021.

Eipä meitäkään maailmalla tunneta yhtään sen paremmin, vaikka itsellämme voi olla asiasta erilainen käsitys. Crazy Tourist -matkailusivusto kuvailee Suomea sanalla ’otherworldly’, siis tuntematon, epätodellinen tai tuonpuoleinen. Joko olisi aika yrittää päästä tämänpuoleiseksi?

Kulttuuripääkaupunkius on enemmän kuin yhden vuoden kestävä kulttuurivuosi. Savon Sanomat (pääkirjoitus 27.6.) ehti jo muistuttaa, että Saimaa-ilmiölle tehdään karhunpalvelus, jos se nähdään suoraviivaisesti elinkeinopoliittisena hankkeena. ”Toki se on elinkeinopolitiikkaakin, mutta vaikutukset ovat välilliset.”

Yhteinen kulttuurihanke tarjoaa Itä-Suomelle mahdollisuuden uudistua, näyttäytyä uudella tavalla omille asukkailleen, antaa uutta energiaa kulttuurielämälle ja nostaa kansainvälistä profiilia.

Mutta sitä ei tehdä yksinomaan matkailu- ja rahavirtojen takia, vaan jakaaksemme kulttuurimme aitoudet, outoudet ja rikkaudet koko Euroopalle. Päästäksemme varjoista valoihin. Todistaaksemme, että Suomi kuuluu yhteiseen kulttuurialueeseen.

Saimaa-ilmiössä on kyse ennen kaikkea eurooppalaisesta kunnianhimosta, sillä kulttuuri ja keskinäinen kulttuurien kunnioitus ovat eurooppalaisuuden ytimessä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Monipaikkaisuus on suuri hyöty

Valta valuu EU-kolonialisteille

Tarpeetonta tavaraa on liikaa

1500-luvun hallintomalli ei toimi nykyajan ympäristössä

Revisionismia ja kunnioitusta historian tulkintoihin

Maskit käyttöön ja heti!

Riippuvuuden tunnistamisen ja hoitamisen tuskasta

Tuokaa lapset edelleen kasteelle

Suomi on kolonialismin kohteena

Kolilta voisi hakea oppia

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.