Vieläkin vastuutonta rahtiliikenteen harjoittamista

Asta Tenhusen ansiokas artikkeli Ensimmäistä päivää töissä ollut kuski ajoi kolarin paljasti asian, jonka ei pitänyt enää olla mahdollinen (SS 21.5.).

Kun tavaraliikenne sodan jälkeen alkoi siirtyä kumipyörille, vallitsivat alalla viidakon villit lait eikä valvontaa juuri ollut. Kuljettajien asema muistutti orjuutta, ja jos kuski erehtyi vaatimaan parannusta epäkohtiin, kuten tolkuttomiin työtuntimääriin tai maksamattomiin ylityökorvauksiin, oli seurauksena lopputili.

Muutamat ajomiehet peräsivät oikeuksiaan käräjillä ja seurauksena oli kuljetusliikkeen notkea siirtyminen uusille omistajille. Kuljettaja jäi nuolemaan näppejään.

Ajan henki oli tosin sellainen, että kovaa työtä kunnioitettiin, ja jos sen ajan ajomies halusi päästä kohtuullisiin ansioihin, oli siihen alalla mahdollisuus, mutta vain pitkillä työpäivillä.

Työaikalaki oli toki olemassa, mutta sen valvonta oli olematonta. Myöhemmin tuli voimaan ajo- ja lepoaikalaki. Vanhana rahtarina luulin, että tolkuttomiin työaikoihin olisi tullut jonkinlainen korjaus, ja niin varmasti monen kuljetusfirman kohdalla kävikin.

Alalla on tapahtunut paljon kehitystä erityisesti jarrujen suhteen, mutta yhdistelmän hallittavuuden kanssa on käynyt niin, ett kaupallinen kannattavuus on mennyt turvallisuuden edelle.

Yhdistelmän hallittavuuden kannalta yksi tärkeä kohta on vetoaisan pituus suhteessa vetokytkimen ja tukipisteen väliseen etäisyyteen, ja ainoa vetoaisan pituutta sääntelevä tekijä on kääntyvyyssääntö.

Artikkeli paljastaa rahtiliikenteen työnjohtopuolella vakavan vastuuttomuuden, jonka piti olla jo poistunut alalta, mutta kun työnjohdolle ei laki aseta juuri minkäänlaista vastuuta, niin vahingon sattuessa kuljettaja jää yksin.

On todella hyvä, että Suonenjoella sattuneen haverin kuljettaja kertoi koko sen päivän ajohistoriansa oikeudelle. Jos ajoesimies vaati kuljettajaa keskeyttämään lakisääteisen lepotauon, ei haveriin syyllinen ole enää ajomies vaan esimies. Kun vielä kuljetusfirmalla oli otsaa vaatia kuljettajalta korvauksia auton kärsimistä vahingoista ja oikeus osan niistä hyväksyi, ei keskivertokansalaisen oikeustaju enää pysy mukana.

Tutkijan ja oikeusistuimen kannalta on tietysti helppo mennä siitä yli, missä aita on matalin, mutta toivottavasti korkean tason päättäjät heräävät korjaamaan vahingonkorvauslakia siten, että vastuuseen saatetaan oikeasti syylliset eikä vain sitä, joka on helppo tuomita.

Raskaan liikenteen kuljettajan työ on vaativaa, mutta nykyisessä digitalisaation ja pelien maailmassa ei fyysistä osaamista pidetä minkään arvoisena, vaikka kaluston ja kuormat ovat todella kalliita, ja turvallinen liikenne on ihmisen fyysisen taidon varassa.

Raskaan liikenteen valvontaan ei poliisilla ole tänä päivänä riittävästi osaamista eikä resursseja. Olisikin toivottavaa, että osa tarvittavasta valvonnasta siirrettäisiin automaattiseen satelliittivalvontaan. Fyysistä valvontaa tarvitaan silti muun muassa salakuljetuksen ja kuljettajien kunnon takia.

Yhteiskunnan talouden kannalta tavaran liikkuminen on elintärkeää. Jos halutaan, että ratin takaa löytyy suomea puhuva kuljettaja, on kotimaisten kuljettajien työolosuhteet ja palkkaus saatava sille tasolle, että alalle hakeutuu nuoria miehiä ja myös naisia, jotka saavat ammatistaan työn vaativuutta vastaavan toimeentulon.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Uusimmat

Lukijan Sanomat

Digipudokasta ei kiusaa kesälläkään digihiki

Avohakkuut rumentavat

Kun mummot kuolevat

Onnistunut asiakaspalvelu luo hyvinvointia kaikille

Aikataulutus isku Saimaan saaristolaisten elinkeinoille

Suomesta Pohjoismaiden houkuttelevin matkailumaa

On aika kiittää KYSin ja Harjulan loistavaa hoitoa

Isoäiti kulutti kestävästi

Terveisiä Antti Rinteelle

Yliopisto-opetusta muokattava

Savon Sanomien uutiskirje

Tilaa päivän tärkeimmät uutiset. Saat joka iltapäivä kuusi juttua, jotka ainakin kannattaa lukea. Uutiskirjeen tilaaminen on maksutonta.