Vinkki päättäjille koronan kurimuksessa

Koronapandemia on pannut puolueiden kannatukset kokonaan uuteen uskoon. Vain kahdessa kuukaudessa gallupeissa SDP:n kannatus on noussut yli viisi prosenttia. Tilanne on poikkeuksellinen, mutta niin ovat puolueiden kannatuksen rajut heilahtelutkin molempiin suuntiin.

Vaikka Antti Rinne johtaa puoluetta, niin sulka puolueen rajusta noususta ei suinkaan kuulu hänen hattuunsa. Voidaan jopa sanoa, että raju nousu on ollut mahdollista hänestä huolimatta.

Lyhyessä ajassa pääministeri Sanna Marin (sd.) on osoittanut poikkeuksellista lahjakkuutta näinä vaikeina aikoina sekä päätösten tekijänä että julkisuudessa esiintyjänä. Nyt gallupit kertovat enemmänkin pääministerin suosiosta kuin puolueen kannatuksen rajusta noususta. Voitaneen verrata jopa Niinistö-ilmiöön.

Koko naisvaltaisen hallituksen toiminta vaikeassa tilanteessa on ollut vähintäänkin kohtuullista muutamista kömmähdyksistä huolimatta. Kiitettävää on ollut etenkin se, että tehdyt virheet on uskallettu reilusti myöntää.

Opposition toimintakin on ollut jokseenkin hampaatonta, koska kenelläkään ei ole hallussaan sitä viisastenkiveä, josta voisi katsoa, miten tämän koko maapallon polvilleen panneen koronakriisin voisi ratkaista.

Yhden järkevän päätöksen hallitus voisi kriisin keskellä vielä tehdä: rinnastaa kalastuksen muihin jokamiehenoikeuksiin kuten sienestys ja marjastus ja vapauttaa kalastuksen kaikista maksuista ainakin tämän vuoden ajaksi. Lupansa jo lunastaneet saisivat kalastaa samoilla luvilla vielä ensi vuoden loppuun asti.

Yli seitsemänkymmentä vuotta kalastusta harjoittaneena olen saanut seurata monenlaisia käytäntöjä kalavesillä. 1950- ja 1960-luvuilla poliisit kiertelivät kalavesillä etsimässä liian tiheäsilmäisiä katiskoita. Jos pyydyksen silmäkoko oli millinkin liian pieni, ne poljettiin armotta lyttyyn. Nyt harjoitetaan järkevää hoitokalastusta poistamalla tonneittain samoja sinttejä rehevöittämästä vesistöjä.

Reilu parikymmentä vuotta sitten varkautelainen kansanedustaja ja sisäministerikin Kari Rajamäki (sd.) sai ajettua läpi pilkkilain, joka vapautti pilkkijät kaikista kalastusmaksuista. Silloin lehdissä oli huolestuneita kirjoituksia siitä, kuinka nyt Suomen järvet pilkitään kaloista tyhjiksi ja vesillä alkaa muutenkin villin lännen meininki.

Ennen pilkkilain voimaantuloa poliisit kiertelivät järvillä, josko hyvinkin löytyisi pilkkijä, joka on unohtanut lunastaa kalastuskorttinsa. Kuinka onkaan käynyt?

Pilkkijöiden sekä muutenkin kalastavien määrät ovat niistä ajoista täysin romahtaneet. Nyt vuosikymmenien takaiset käytännöt tuntuvat suorastaan naurettavilta.

Nyt jos koskaan olisi aika ohjata muitakin kuin meitä riskiryhmiin kuuluvia reippaan ulkoilun kuten kalastuksen pariin. Kalastajista lähes tyhjillä vesillä soudellessa viruksen leviämisen riskitkin olisivat jokseenkin olemattomat ja moni nyt jo apea mieli virkistyisi. Mitään ryntäystä kalavesille maksujen pois jäämisestä huolimatta ei kuitenkaan tapahtuisi, eivätkä kalakannat mitenkään vaarantuisi.

Suomen järvet ovat muutenkin lähes poikkeuksetta alikalastettuja. Ahkera ja monipuolinen kalastus on parasta kalavesien hoitoa. On suorastaan kansallinen häpeä, että arvokas luonnonvara jää yhä enenevässä määrin hyödyntämättä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.